”Joe Bidenin menneeseen maailmaan” kuuluu myös ajatus ydinaseiden sijoittamisesta Suomeen
Torstaina julkaisemassani blogikirjoituksessa väitin, että ydinaseiden sijoittaminen Suomeen tekisi maastamme ensi-iskun kohteen ja taistelutantereen.
Kommentointi somessa osoitti, että lukijani ovat hyvin heikosti perillä ydinaseista ja niihin liittyvistä ongelmista.
Tämä on ymmärrettävää sen vuoksi, että Nato-jäsenyydestä ei aikanaan käyty juuri lainkaan avointa julkista keskustelua. Ydinaseista täysin vaiettiin. Myöhemminkään niistä ei ole julkisuudessa keskusteltu.
Yhdysvaltain ja Venäjän välinen molemminpuolinen ydinasepelote perustuu strategisiin aseisiin. Taktisia ydinaseita Venäjällä on paljon enemmän kuin Yhdysvalloilla.
Suomen ja muiden Pohjoismaiden turvallisuutta ei parantaisi se, että Yhdysvallat alkaisi uhata Venäjän strategisesti tärkeitä alueita ja strategista aseistusta myös taktisin ydinasein ja myös meidän alueeltamme käsin. Sen sijaan tämä todellakin lisäisi riskiä, että joutuisimme ensi-iskun kohteeksi ja taistelutantereeksi.
Tähän blogiini kokoan jotakin, mitä olen ydinaseisiin liittyen viime vuosina kirjoittanut. Siteeraan myös yhtä kenraali Aarno Vehviläisen kirjoitusta. Linkit hänen blogiinsa ja omiinikin avaavat muuta mielenkiintoista luettavaa.
x x x
Julkaisin heinäkuun 2022 alkupäivinä blogikirjoitukset ”Uudessa ”maailmojen sodassa” olisi vain häviäjiä, Suomi olisi yksi suurimmista” ja ”Voisiko Venäjä käyttää Ukrainassa ydinaseita?”.
Muistutin niissä lukijani mieleen aikaisemmin keväällä julkaisemiani blogeja, joissa varoitin Ukrainassa käytävän sodan saattavan levitä ja johtavan jopa maailmasotaan.
Muistutin siitä, että Venäjä on ydinasevaltio.
Käyttämälläni sanalla ”levitä” tarkoitin myös mahdollisuutta, että sodassa käytettäisiin entistä tuhovoimaisempia asejärjestelmiä, myös ydinaseita.
Virikkeen olin saanut kirjoituksesta, jonka Aarno Vehviläinen oli Uuden Suomen Puheenvuorossa julkaissut.
Aarno Vehviläinen on kenraalimajuri evp. ja Maanpuolustuskorkeakoulun entinen rehtori. Hän osallistui ansiokkaasti keskusteluun Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Ammattisotilaana ja korkean luokan turvallisuuspolitiikan asiantuntijana Vehviläinen vastusti jäsenyyden hakemista. Hän oli oikeassa.
Kesällä 2022 Vehviläinen kommentoi Madridissa pidetyssä Naton huippukokouksessa tehtyjä päätöksiä:
”Naton strategisessa konseptissa olennaisin puute liittyy ydinaseisiin ja 2000-luvulla syntyneeseen epäsuhteeseen taktisen tason joukkotuhoaseiden kohdalla. Strategisessa konseptissa on toki käsitelty ydinaseiden roolia Naton tavoitteiden, luotettavuuden ja turvallisuuden takaajana.
Ongelmana ja tyystin vaiettuna asiana on kuitenkin taktisen ydinaseen osalta syntynyt tilanne, jossa Venäjä on ylivoimainen verrattuna USA:n ja muiden Naton ydinasevaltioiden (Britannia ja Ranska) valmiuteen. Huomattavasti kasvanutta ydinaseen käytön todennäköisyyttä ovat tuoneet esiin arvostetut asiantuntijat varsinkin Yhdysvalloissa.
Asetelman vaarallisuutta lisää, ettei mahdollinen matalatehoisen aseen käyttö käynnistä automaatista vastaiskua ja täysimittaista ydinsotaa, kuten aiemmin uskottiin.”
Ydinaseita oli totuttu pitämään rauhan takeina. Kynnystä niiden käyttämiseen oli pidetty hyvin korkeana sen vuoksi, että vastaiskut olisivat kohtalokkaita.
Tässä suhteessa taktiset ydinaseet olivat ilmeinen poikkeus.
x x x
Kirjoitin, että Ukrainassa käydään sijaissotaa (proxy war), jossa Ukraina taistelee Yhdysvaltain ja sen liittolaisten puolesta.
Vehviläisen kirjoituksen perusteella kysyin, voisiko Venäjä turvautua myös taktisiin ydinaseisiin:
”On selvää, että Venäjän alueeseen kohdistuvat sotilaalliset iskut antaisivat sille aiheen harkita myös ydinaseen käyttämistä.
Krimin niemimaan Venäjä on liittänyt valtioalueeseensa. Minäkin vastustin tätä ja pidin tätä virheenä. Se on kuitenkin tehty.
Luhanskin ja Donetskin kansantasavallat ovat julistautuneet itsenäisiksi valtioiksi, ja Syyria on ne äskettäin tunnustanut.
Voisiko Venäjä tehdä niiden kanssa puolustusliiton ja sitoutua, Joe Bidenin kieltä käyttäen, puolustamaan jokaista tuumaa niiden alueesta? Voisiko Venäjä toimia samoin muiden valtaamiensa enemmistöltään venäjänkielisten alueiden suhteen?
Tällöin Venäjä voisi ilmoittaa puolustavansa omia alueitaan ja liittolaistensa alueita tarvittaessa myös ydinaseita käyttäen.
Mikä olisi Ukrainan, Yhdysvaltain ja sen liittolaisten vastaus taktisen ydinaseen käyttöön? Kaikki mahdolliset taloudelliset ja muut pakotteet lienevät jo käytössä.
Taktisten ydinaseiden käyttö Ukrainassa avaisi pelottavia näköaloja. Se voisi johtaa ydinaseiden hallitsemattomaan leviämiseen ja niiden käyttökynnyksen madaltumiseen.
Tämä avaisi mahdollisuuden myös siihen, että levitessään Ukrainan sota johtaisi lopulta jopa maailmansotaan.
Ukrainaan on saatava nopeasti aikaan tulitauko ja aselepo. Poliittiset neuvottelut on saatava käyntiin.”
x x x
Kesäkuussa 2025 Haagissa järjestetty Naton huippukokous antoi aiheen palata kysymykseen taktisista ydinaseista:
”Naton huippukokouksen päätös puolustusmenojen lisäämisestä on jättänyt Suomen julkisuudessa kokonaan varjoonsa sen, että kokouksen aikana Britannia ilmoitti ostavansa Yhdysvalloista F-35 -hävittäjiä.
Näiden 12 häivehävittäjän kerrotaan vahvistavan merkittävästi Britannian ydinasearsenaalia, kun ne pystyvät kantamaan ja laukaisemaan maaleihinsa amerikkalaisia ydinaseita.
Usein F-35 onkin esitelty ydinaselavettina, jolta taktisilla ydinaseilla voidaan iskeä hyvin kaukana oleviin maaleihin. Suomelle näitä hävittäjiä on tulossa 64, viisi kertaa enemmän kuin Britannialle.
Osallistuminen Naton ydinasestrategiaan on yksi niistä jäsenyyteen liittyvistä velvoitteista, joista siitä päätettäessä ei lainkaan puhuttu.
Vaikeneminen jatkuu, kuten Ylen eilinen uutisointi ydinenergialain uudistamisesta osoittaa. Uutisessa on linkki 19.2.2024 julkaistuun juttuun, jossa kerrottiin siinä vaiheessa ydinaseista käydystä keskustelusta ja sen puuttumisesta.”
Blogini lopussa kysyin:
”Olisiko jo aika kertoa totuus myös Suomen kansalle?
Suomen Nato-jäsenyyden ja hävittäjähankinnan avulla Yhdysvallat saa aivan Venäjän rajalle suuren määrän taktista ydinasearsenaalia.
Jokainen voi itse tykönänsä miettiä, mitä tämä Suomelle merkitsee.”
x x x
Iltalehdessä 23.3.2026 julkaistussa Vieraskynä-kirjoituksessani totesin Helsingin Sanomien analyysiin nojautuen, että Suomen Nato-jäsenyys ja DCA-sopimus kuuluvat Joe Bidenin menneeseen maailmaan. Siihen kuuluu mielestäni myös ajatus, että Suomeen sijoitettaisiin taktisia ydinaseita.
Entä mistä johtuu se kiire, jolla Suomen ydinasepolitiikkaa pyritään nyt yhtäkkiä muuttamaan?
Pelätäänköhän sitä, että kunhan Donald Trump muilta kiireiltään kerkiää, hän saattaa puuttua myös Nato- ja DCA-sopimusten tulkintoihin ja niiden soveltamiseen?
Suomen tulisi joka tapauksessa tässäkin tilanteessa puolustaa omaa itsenäisyyttään ja kansallisia etujaan.
Niitä voimme edistää parhaimmin tukemalla Yhdysvaltojen ponnisteluja rauhan palauttamiseksi Ukrainaan ja sellaisen uuden kansainvälisen järjestelmän rakentamiseksi, jossa pääsemme taas toteuttamaan paneurooppalaista yhteistyötä.
Lisäksi meidän on tietysti tuettava sitä, että ydinasevallat palaisivat mahdollisimman pian neuvotteluihin ja sopimuksiin, joilla kansainvälistä turvallisuutta vahvistetaan.
