Hullu Donald Trump ei suinkaan ole – hän rakentaa parempaa maailmaa
Helsingin Sanomat julkaisi tänään pääkirjoituksen otsikolla ”Trumpin mieli on maailman huoli”.
Lehti kiteytti sanomansa näin:
”Jo kymmenen vuotta on arvailtu, onko Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin usein järjettömältä näyttävän toiminnan pohjalla jokin salainen suunnitelma vai ei. Viime viikkojen karusellin jälkeen kysymykset presidentin henkisestä tilasta ovat nousseet uudelle tasolle.
Mielenterveyskysymykset seurasivat Trumpia jo tämän ensimmäisellä presidenttikaudella. Silloin suuri joukko asiantuntijoita varoitti yhteiskirjeessään siitä, että Trumpin toiminnassa oli selviä merkkejä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.”
Donald Trumpin puheissa ja toiminnassa on kieltämättä niitä piirteitä, joista HS kirjoittaa.
Narsismi on kuitenkin yleinen luonteenpiirre valtiollisten johtajien keskuudessa täällä Euroopassakin. Yhdysvaltain kaltaisen suurvallan kiivaassa ja henkilöityneessä sisäisessä taistelussa se korostuu.
Toisaalta on otettava huomioon, että Donald Trump on toteuttamassa maailmanlaajuista vallankumousta. Sovinnaisesti toimien sitä ei voi saada aikaan.
Trump pyrkii eroon rajoittamattomasta globalisaatiosta, globalismista, joka on aiheuttanut Yhdysvalloille ja muulle maailmalle paljon vahinkoa. Hän pyrkii rakentamaan uutta moninapaista ja suuralueisiin perustuvaa maailmanjärjestystä.
x x x
Donald Trumpin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelin Iltalehdessä 20.1.2026 julkaistussa Vieraskynä-kirjoituksessani ”Maailmanjärjestys on muuttumassa – paluuta entiseen ei ole”.
HS:n tapaan totean, että Donald Trump on kohahduttanut eri maiden poliitikkoja ja asiantuntijoita lausunnoilla, joissa ei ole näyttänyt olevan kovin paljon realismia tai logiikkaa.
Kirjoitan, että monet poliitikot ja asiantuntijat ovat olleet huolissaan siitä, että Donald Trump näyttää rikkovan vallitsevaa sääntöpohjaista kansainvälistä järjestystä ilman, että sen tilalle olisi syntymässä uutta kestävää kokonaisuutta.
Kuitenkin aineksia uuden järjestyksen hahmottamiseen ovat tarjonneet sekä kokemukset Trumpin ensimmäiseltä presidenttikaudelta että tiedot hänen uuden kautensa suunnitelmista.
Muistutan siitä, että jo Donald Trumpin ensimmäisen kauden tavoitteisiin kuului globaalin valtapolitiikan ”Big Deal”. Hän pyrki parantamaan suhteita Venäjään ja saamaan aikaan läheisen yhteistyön Euroopan, Venäjän ja Yhdysvaltain välille. Tällä tavoin pyrittiin luomaan vahva vastapaino mahtiaan kasvattavalle Kiinalle.
Toisella kaudellaan Trump on pyrkinyt vahvistamaan Yhdysvaltain ja koko Amerikan mantereen suvereniteettia.
Kirjoitan, että Donald Trumpin esikuvana on 1800-luvulla luotu Monroe-oppi. Nyt puhutaan ”Donroe-opista”.
x x x
Uusimmassa Suomen Kuvalehden numerossa professori Juhani Suomi antaa valaisua Donald Trumpin tulkintaan Monroe-opista.
Suomi kirjoittaa, että presidentti James Monroen vuonna 1823 esittämä doktriini oli alun perin tarkoitettu tukemaan Etelä-Amerikan valtioiden vapaustaisteluja. Siksi Pyhän Allianssin valtoja varoitettiin puuttumasta eteläisen Amerikan asioihin ja varsinkin yrityksistä hankkia siirtomaita sieltä. Vastikkeeksi doktriini ilmoitti Yhdysvaltain tulevan pidättymään puuttumasta Euroopan asioihin.
”Kun Yhdysvaltain sotilaallinen voima aikanaan kasvoi, muuttui samalla myös suhtautuminen Monroen doktriiniin. Monroen myöhempi seuraaja presidenttinä Theodore Roosevelt antoi omassa viestissään kongressille 1904 lähes päinvastaisen tulkinnan doktriinille ja käänsi sen status quo -politiikan julistuksesta imperialismin työkaluksi.”
”Ei liene epäselvää, kumman presidentin jalanjäljissä Washingtonissa tällä hetkellä saapastellaan, Monroen vai Th. Rooseveltin”, päättää Juhani Suomi kirjoituksensa.
Donald Trumpin ”Donroe” -oppi epäilemättä seuraa viimeksi mainitun presidentin linjaa.
Kun olemme matkalla kohti suuralueista muodostuvaa moninapaista maailmaa, Amerikan mantereen valtiot joutuvat pohtimaan keskinäisen yhteistyönsä tulevia sääntöjä ja käytäntöjä.
x x x
Vieraskynässäni kirjoitan, että Donald Trump näyttää pyrkivän rakentamaan samankaltaista maailmanjärjestystä, jota Paneurooppa-liike aikanaan tavoitteli.
”Kansainvälinen järjestelmä perustuisi suuralueisiin, joita olisivat Panamerikka, Paneurooppa, Afrikka ja Aasian suuralueet. Niiden puitteissa itsenäiset kansakunnat olisivat yhteistyössä keskenään.
YK:n toiminta voisi rakentua ainakin osittain suuralueiden varaan. Tämä voisi luoda perustaa myös turvallisuusneuvoston uudistamiselle.
ETY-järjestön ja Euroopan neuvoston pohjalle voitaisiin kehittää paneurooppalaisen yhteistyön rakenteet.”
Täällä Euroopassa saimme kylmän sodan kauden jälkeen neuvotelluiksi keskinäisen yhteistyön periaatteet ja rakennetuksi niihin perustuvaa yleiseurooppalaista yhteistyötä.
Nyt meillä tulisi olla viisautta ja valtiotaitoa ryhtyä jälleen rakentamaan paneurooppalaista yhteistyötä.
Sotilaallisen turvallisuutemme tulisi edelleen perustua yhteistyöhön Yhdysvaltain kanssa.
Euroopan unionia tulisi kehittää taloudellisena ja siviilivaltana, joka eriytyisi sisäisesti. Tämä vahvistaisi unionin jäsenmaita ja helpottaisi sen laajentumista.
Sitten kun rauha on palautunut Ukrainaan, Euroopan tulee saada aikaan molemmille hyödyllistä taloudellista ja muuta yhteistyötä Venäjän kanssa.
On muistettava, että Eurooppa ja Venäjä ovat historiansa aikana kuuluneet samaan uskonnolliseen ja kulttuuripiiriin.
Tulevassa suuralueiden moninapaisessa maailmassa me kuulumme yhteen.
