Massamittaiselta maahanmuutolta voidaan ja siltä pitää välttyä

Olen koko poliittisen urani ajan suhtautunut kielteisesti voimakkaisiin muuttoliikkeisiin yli valtioiden rajojen.

Taustan tälle ajattelulle loivat kokemukseni Lapista 1960-luvun lopulla, jolloin maakunnan nuoriso joutui laajoin joukoin hakemaan työtä Ruotsista. Tämän seurauksena uusia sallalaisia syntyi 1970-luvulla enemmän siellä kuin Suomessa.

Sain osakseni arvostelua sen vuoksi, että suhtauduin ulkoministerinä nihkeästi Vietnamin venepakolaisten vastaanottamiseen 1970-luvun lopulla ja seuraavan vuosikymmenen alussa. Suosittelin heidän sijoittamistaan lähialueen maihin.

Vanhasen hallituksen ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä pyrin pienentämään kiintiöpakolaisten määrää ja vaikuttamaan siihen, että heidät otettaisiin maista, joista tulevien olisi helpointa kotoutua maahamme.

Kiintiöpakolaisia eivät kaikki EU-maatkaan ottaneet eivätkä ota. Suomen kiintiö on lisäksi ollut ja on suhteettoman korkea. Aikanaan se mitoitettiin sillä perusteella, että meille tuli vähän turvapaikanhakijoita. Kun heitä on tullut aikaisempaa enemmän, kiintiötä olisi pitänyt ja pitäisi alentaa.

Vuoden 2015 pakolaistulvaa esitin rajoitettavaksi sijoittamalla Eurooppaan pyrkivät maahanmuuttajat ulkorajojemme ulkopuolella oleville pakolaisleireille, joilla selvitettäisiin heidän oikeutensa turvapaikkaan. Vasta nyt tätä järjestelmää on ryhdytty toteuttamaan.

Kun Ruotsi ryhtyi vuonna 2015 ohjaamaan sinne saapuneita turvapaikanhakijoita Tornion kautta Suomeen, ehdotin rajan sulkemista. Ruotsi oli turvallinen maa. Sanottiin, ettei tämä ole mahdollista. Kuitenkin Tanska hieman myöhemmin sulki rajansa, ja tulva tyrehtyi meilläkin.

Kautta aikojen olen suhtautunut kielteisesti laajamittaiseen ulkomaisen työvoiman värväämiseen. Omat työttömät pitää pyrkiä ensin työllistämään.

x  x  x

Viime vuosina olen ihmetellyt vaatimuksia, että Suomeen pitäisi saada ulkomailta vuosittain useita kymmeniä tuhansia työntekijöitä, vaikka meillä on ollut ja on massamittainen työttömyys.

Meidän pitäisi saada aikaan avointa keskustelua niistä keinoista, joilla oma työvoimamme saataisiin paremmin riittämään.

Yksimielisyys on helppo saada aikaan siitä, että syntyvyyttä pitäisi saada nousemaan. Jotta tähän päästäisiin, kaikki mahdolliset keinot olisi otettava käyttöön.

Mutta muitakin keinoja tarvitaan. Tässä muutamia ideoita.

1. Suomalaisten paluumuutto

Suomesta on viime vuosinakin siirtynyt paljon väkeä töihin ulkomaille ennen muuta sen vuoksi, että meillä on ollut alhainen palkkataso. Tämä johtuu siitä, että kansantaloutemme ei ole viimeisten parin vuosikymmenen aikana juuri lainkaan kasvanut.

Kasvu pitäisi saada käyntiin ja elintaso nousuun. Tähän meillä on kaksi järeää keinoa.

Ensiksikin pitäisi korjata se virhe, että Suomi vietiin ainoana Pohjoismaana euroalueeseen. Meidän tulee palauttaa taloudellinen itsenäisyytemme ottamalla jälleen käyttöön oma valuutta. Euroja voimme käyttää sen rinnalla.

Toinen ja nopea keino on mahdollisimman pikainen paluu tuottoisaan idänkauppaan. Ukrainaan pitää mahdollisimman pian palauttaa rauhantila, joka avaa tien Venäjään kohdistettujen pakotteiden purkamiseen ja rajan avautumiseen ulkomaankaupalle. Rajan avaamista henkilöliikenteelle pitäisi välittömästi kokeilla.

Kasvun käynnistyminen tietysti lisää tarvetta työvoiman käyttöön ja ylläpitää painetta maahanmuuttoon. Tässä avuksi tulee se, että Suomella on erityisen hyvät edellytykset vähentää työvoiman tarvetta tekoälyn ja muun korkean teknologian avulla.

Vaikka paluumuutto ja korkean teknologian käyttö vähentävät maahanmuuttoa, tarvitaan siihen muitakin keinoja.

2. Eläkeläisten työllistäminen

Suomen eläkejärjestelmässä on pyritty ja pyritään nostamaan eläkeikää. Tällä tiellä on syytä jatkaa.

Joissakin maissa eläkkeelle kuitenkin siirrytään myöhemmin kuin meillä.

Suomessa voitaisiin harkita toimenpiteitä, joilla työelämään osallistumista jatkettaisiin sen jälkeenkin, kun lakisääteinen eläkeikä on tullut täyteen.

Tähän voitaisiin käyttää eläkeikään ehtineiden työntekijöiden eläkemaksuja.

Nämä työntekijät ovat jo ansainneet eläkkeensä. Niitä voitaisiin nostaa eläkeindeksin perusteella siihen saakka, kun työntekijä jää pois työelämästä.

Työuraansa vapaaehtoisesti jatkavien eläkemaksuja voitaisiin alentaa, mikä voisi toimia taloudellisena kannusteena sekä työntekijöille että työnantajille.

Eläkeyhtiöille tämä olisi edullinen ratkaisu, kun eläkkeitä ei olisi tältä ajalta tarpeen maksaa ja kun eläkemenojen sijaan tulisivat tuloina alennetut eläkemaksut.

3. Hallintoon on saatava perusremontti    

Sanotaan, että Suomen hallintojärjestelmä on erityisen byrokraattinen sen vuoksi, että siinä yhdistyvät ruotsalaisen ja venäläisen hallintojärjestelmän huonot puolet.

Hallinnossa on liian paljon työvoimaa, mikä aiheuttaa mittavat kustannukset sekä valtiolle että kunnille. Etätyön yleistyminen tämän osaltaan osoittaa, ja sekin aiheuttaa puolestaan tehottomuutta.

Sen lisäksi että hallintojärjestelmämme on tehoton ja kallis, se aiheuttaa kustannuksia myös yrityksille. Tästä meilläkin on yrittäjinä omat kokemuksemme.

Yhdysvalloissa Donald Trumpin hallinto käynnisti DOGE-ohjelman liittovaltion hallinnon keventämiseksi.

Meillä tarvittaisiin ohjelma, joka puuttuisi sekä valtion että kuntien hallintoon. Oma huomionsa olisi kiinnitettävä myös hyvinvointialueiden hallintokuluihin.

Suomessa oli aikoinaan selkeä ja tehokas hallintojärjestelmä, joka perustui kuntiin ja kuntayhtymiin. Valtionhallinto perustui maakuntalääneihin.

Maakuntaläänit lakkautettiin ja siirryttiin suurlääneihin. Nyt meillä on ELY:t ja AVI:t, joiden toiminta-alueet eivät ole yhdenmukaiset. Vuodenvaihteessa voimaan tuleva hallintouudistus ei ratkaise ongelmia, ja se johtaa jälleen päätöksenteon vahingolliseen keskittymiseen.

Kun sote-järjestelmää ryhdyttiin suunnittelemaan, muiden muassa Kimmo Sasi ja Hannes Manninen ehdottivat yhdessä maakuntapohjaista järjestelmää. Tälle tielle ei lähdetty, vaan muodostettiin hyvinvointialueet, jotka ovat käytännössä valtiohallinnon jatke. Aluejakokaan ei ole onnistunut.

Nyt puhutaan uudistuksesta, joka johtaisi kuntien lukumäärän radikaaliin vähenemiseen.

Suomessa tarvitaan kokonaisuudistus, jossa valtion keskushallintoa kovalla kädellä virtaviivaistetaan ja palataan maakuntapohjaiseen kansanvaltaiseen aluehallintoon.

Tarvitaan kuntauudistus, jolla peruskuntien tehtäviä kevennetään ja jolla nykyisten peruskuntien toimintaedellytykset turvataan. Helsinkiin ja muihin suurimpiin kaupunkeihin on luotava kansanvaltainen kaupunginosahallinto.

Näiden järjestelyjen kautta hallintoon tarvittavan työvoiman määrää voidaan vähentää ja samalla toimintaa tehostaa. Järjestelmä olisi myös nykyistä kansanvaltaisempi.

Samalla yritystoimintaan kohdistuvaa taakkaa voitaisiin keventää.

x  x  x

Toivon, että ehdotuksistani käytäisiin ennakkoluulotonta keskustelua.

Toivon myös, että muutkin esittäisivät omia ajatuksiaan siitä, kuinka massamittaiselta maahanmuutolta voitaisiin välttyä ja samalla vahvistaa kansantaloutemme ja koko yhteiskuntamme elinvoimaa.