Kuinka Donald Trumpin kauppapolitiikkaa voisi ymmärtää?

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin eilen tekemä tullipäätös on nostanut voimakasta vastarintaa sekä poliitikkojen että asiantuntijoiden keskuudessa. Harvat ovat Trumpin kauppapolitiikkaa ymmärtäneet.

Omalta osaltani olen pyrkinyt tulkitsemaan Trumpin ajattelua ja toimintaa muutamassa blogikirjoituksessani, joita olen hänen virkaanastujaispäivästään 20.1.2025 alkaen julkaissut.

Julkaisen alla sellaisenaan uudelleen 21.1. kirjoittamani blogin ”Kuinka Donald Trumpin politiikkaa voisi ymmärtää?”  Siinä on linkki edellisenä päivänä julkaisemaani blogiin ”Millaista uutta maailmanjärjestystä Donald Trump pyrkii rakentamaan?”. Suosittelen senkin lukemista.  

x  x  x

Donald Trumpin toiminnan ymmärtämiseksi on pyrittävä perehtymään hänen yhteiskunnalliseen ajatteluunsa. 

Trumpin ajattelun ja toiminnan juuret ovat Ronald Reaganin 1980-luvulla käynnistämässä globalisaatiokehityksessä.

Donald Trump tuli Yhdysvaltain presidentiksi arvostelemalla niitä epäkohtia, jotka globalisaatio on saanut aikaan.

Presidenttinä Donald Trump vastustaa rajatonta globalisaatiota, globalismia, ja ylikansallista päätöksentekoa. 

Tässä suhteessa Trumpin ajattelu on lähellä Euroopan parlamentissa aikanaan vaikuttaneen James Goldsmithin näkemyksiä.

Myös James Goldsmith oli miljardööri. Hän oli rikastunut metsä- ja elintarviketeollisuudella. Euroopan parlamentissa Goldsmith edusti Ranskaa, mutta hän oli myös Britannian kansalainen ja parlamentin ylähuoneen jäsen.

x  x  x 

Tutustuin Goldsmithin ajatuksiin syksyllä 1994, jolloin Suomessa käytiin kiivasta keskustelua siitä, olisiko meidän liityttävä Euroopan unioniin, joka oli kehittymässä ylikansalliseksi liittovaltioksi, federaatioksi.

Suorastaan taistelin sen puolesta, että olisimme pysyttäytyneet Euroopan talousalueen (ETA) jäsenenä. Sen puitteisiin olisimme pyrkineet muodostamaan EU:n rinnalle Pohjolan yhteisön, joka olisi ollut itsenäisten valtioiden liitto, konfederaatio. Pohjolasta olisi tullut ”Euroopan Kanada”.

Euroopan parlamentin jäseneksi tultuani tutustuin Goldsmithiin henkilökohtaisesti. Hän oli ”Kansakuntien Eurooppa” -ryhmän puheenjohtaja.

Vuonna 1995 julkaisin Goldsmithin teoksen ”The Trap” suomeksi nimellä ”Ansa”. Mukana oli laajahko esipuheeni.

Goldsmithin mukaan ihmiskunta oli astunut kolmeen ansaan, jotka olivat ydinvoima, tehomaatalous ja maailmanlaajuinen vapaakauppa.

Maailmanlaajuisen vapaakaupan ja globalismin vastustaminen yhdistävät Trumpin ja Godsmithin toisiinsa. 

Goldsmithin mukaan kauppaa tuli vapauttaa alueittain ja vaiheittain. Hän ennusti varsin tarkasti ne ongelmat, joihin liian nopea siirtyminen maailmanlaajuiseen vapaakauppaan synnyttäisi.

Donald Trump tuli Yhdysvaltain presidentiksi arvostelemalla niitä epäkohtia, jotka globalismi oli saanut aikaan. Kauppapolitiikassa hän pyrkii kahdenvälisiin ja alueellisiin ratkaisuihin. 

Toinen Trumpia ja Goldsmithia yhdistävä tekijä on kansallisvaltioiden puolustaminen ja ylikansallisen päätöksenteon vastustaminen.

Goldsmith ja hänen johtamansa parlamenttiryhmä halusivat säilyttää Euroopan unionin itsenäisten kansakuntien yhteisönä. He vastustivat EU:n kehittämistä ylikansalliseksi liittovaltioksi.

Trumpkin vierastaa Euroopan unionin ylikansallista luonnetta. Hän haluaa pitää yhteyttä ja hoitaa asioita kansallisvaltioitten kanssa. Trump tukee niitä poliitikkoja, jotka puolustavat jäsenvaltioiden itsenäisyyttä.  

Donald Trump vastustaa ylikansallista päätöksentekoa myös maailmanlaajuisella tasolla. Goldsmith ajatteli ja toimi samoin.

x  x  x

Edellisessä blogissani kirjoitin Donald Trumpin suhtautumisesta suuralueilla toteutettavaan kansainväliseen yhteistyöhön. 

Trumpin toiminnassa ja kannanotoissa näin yhtymäkohtia Euroopassa vuodesta 1926 toimineeseen Paneurooppa-liikkeeseen. Siitä ja sen perustajasta Richard Coudenhove-Kalergista olen kirjoittanut muun muassa vuonna 1997 ilmestyneessä teoksessani ”Paneurooppa ja uusidealismi”.

Blogissani kirjoitin, että Donald Trumpin toiminta johtaisi kansallisvaltioiden aseman vahvistumiseen.

”Kansainvälinen järjestelmä perustuisi suuralueisiin, joita olisivat Panamerikka, Paneurooppa, Afrikka ja Aasian suuralueet. Niiden puitteissa itsenäiset kansakunnat olisivat tasavertaisessa yhteistyössä keskenään.

Suuralueiden muodostuminen voisi avata tietä YK:n ja ETY-järjestön uudistamiselle.

YK:n toiminta voisi rakentua ainakin osittain suuralueiden varaan. Tämä voisi luoda perustaa myös turvallisuusneuvoston uudistamiselle.

ETYK:in rakenne perustui alun perin kylmän sodan olosuhteisiin. Yhdysvallat tarvittiin mukaan Neuvostoliiton vastapuolena. 

Nyt riittäisi, että Yhdysvallat olisi tarkkailijana paneurooppalaisessa yhteistyössä. Vastaavasti Euroopan maat voisivat olla tarkkailijoina Panamerikka-yhteistyössä.

ETY-järjestön ja Euroopan neuvoston pohjalle voitaisiin kehittää paneurooppalaisen yhteistyön rakenteet. Eurooppaan olisi luotava eriytyvän yhteistyön ja yhdentymisen kokonaisuus.”   

Tämänkaltaisiin keskusteluihin on varauduttava, jos ryhdytään rakentamaan sellaista uutta maailmanjärjestystä, johon Donald Trump näyttää pyrkivän. 

x  x  x

Vuosituhannen vaihteessa Euroopassa käytiin vilkasta keskustelua yhdentymiskehityksen tulevasta suunnasta. 

Tärkeä avaus oli Saksan ulkoministerin Joschka Fischerin toukokuussa 2000 pitämä esitelmä. Hän oli tuohon aikaan Euroopan vihreiden johtava ajattelija.

Fischer asetti kyseenalaiseksi suunnitelman Euroopan unionin kehittämisestä ylikansalliseksi liittovaltioksi.

Saman vuoden syksyllä julkaisin kokoomateoksen nimellä ”Samankeskisten kehien Eurooppa”. Kokosin siihen tärkeimpiä ajankohtaisia Eurooppa-puheenvuoroja. Joschka Fischerin esitelmä löytyy sivuilta 129-143.

Kirjaan sisältyy mm. vuoden 1999 syksyllä liberaaliryhmää varten laatimani keskusteluasiakirja ”Yhtenäisyyttä ja voimaa erilaisuudesta” (mt. ss. 81-82). Sain ehdotuksilleni ryhmän tuen.

Laajemmin esitin ajatuksiani ”Ulkopolitiikka” -lehdessä julkaistussa artikkelissani ”Samankeskisten kehien Eurooppa”. (mt. ss. 86-98)

Paljolta pahalta olisi vältytty, jos laajaa paneurooppalaista yhteistyötä olisi kyetty toteuttamaan. 

Valitettavasti ”uuden Euroopan” yleiseurooppalaisesta yhteistyöstä ajauduttiin vastakkainasetteluun ja jopa uusiin sotiin.

Nyt saattaa avautua mahdollisuus paneurooppalaisen yhteistyön ja yhdentymisen elvyttämiseen. Tähän on tartuttava.

Ensimmäinen askel on Ukrainassa käytävän mielettömän sodan lopettaminen.

x  x  x 

Kirjoituksessa mainitut teokset ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.