Presidentti Sauli Niinistönkin pitäisi tukea pääministeri Petteri Orpon linjaa

Suomessa on ollut tapana, että entiset tasavallan presidentit eivät ole ottaneet kantaa maamme ulkosuhteitten hoitamiseen. Jos jotakin on sanottu, on pyritty tukemaan seuraajan toimintaa. 

Erityisen pidättyväisesti entiset presidentit ovat suhtautuneet julkiseen keskusteluun Eurooppa-politiikasta, joka ulkosuhteitten johtamisen työnjaossa kuuluu selvästi pääministerin tehtäväkenttään.

Presidentti Sauli Niinistö on valinnut toisen tien. 

Niinistö suostui jopa ottamaan vastaan Euroopan komission pyynnöstä tehtävän, joka liittyi unionin siviili- ja puolustusvalmiuden vahvistamiseen.

Tämän viikon alussa Niinistö puhui Varsovassa järjestetyssä eurooppalaisten parlamentaarikkojen puolustus- ja turvallisuuspoliittisessa konferenssissa hybridiuhkista ja niihin varautumisesta.

Tähän liittyvä Niinistön haastattelu julkaistiin eilen Helsingin Sanomissa. 

x  x  x

Haastattelussa Sauli Niinistö väheksyi EU:n julkaisemaa 800 miljardin euron suunnitelmaa Euroopan uudelleen aseistamiseksi. Hänen mukaansa puolustusinvestointien rahoittamiseen tarkoitetusta suunnitelmasta puuttuu konkretiaa.

Omasta aloitteestaan Niinistö nosti esiin aiheen, joka on hänen mielestään jäänyt liian vähälle huomiolle:

”EU:n Lissabonin sopimuksen artiklassa 42.7 sanotaan, että jos EU:n jäsen joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissä olevin keinoin.”

”Voidaan hyvin lähteä liikkeelle siitä, että 42.7:n perusteella tapahtuisi kahden välistä aputoimintaa välittömästi, jos unionimaa joutuisi hyökkäyksen tai uhankin kohteeksi.”

”Mikä on tämän avun suhde siihen, jos Naton viides artikla myös laukaistaan? Kuinka esimerkiksi komentojärjestelmä järjestyy? Tästä asiasta pitäisi pystyä käymään aika selkeää keskustelua EU:n ja Naton välillä.”

x  x  x

Helsingin Sanomien haastattelussa Sauli Niinistö ottaa siis esille ajatuksen EU:n yhteisen puolustuksen, yhteisen armeijan, muodostamisesta. 

Tätä aihepiiriä Niinistö piti esillä myös presidenttikaudellaan, etenkin sen alkupuolella. Esimerkiksi maaliskuun alussa 2015 Yle julkaisi uutisen, jossa kerrottiin, että ”Presidentti Sauli Niinistö kannattaa EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin ajatusta EU:n yhteisen armeijan kehittämisestä.”

Koko virkakautensa ajan Sauli Niinistö pyrki edistämään Suomen sotilaallista liittoutumista joko suoran Nato-jäsenyyden kautta tai kehittämällä Euroopan unionia Naton eurooppalaiseksi pilariksi.  

Mahdollisuudet Suomen Nato-jäsenyyteen avautuivat Joe Bidenin voitettua Donald Trumpin vuoden 2020 presidentinvaaleissa. Tähän mahdollisuuteen Niinistö hanakasti tarttui. 

Tästä Sauli Niinistön toiminnasta kerron teoksissani ”Sota vai rauha Suomelle?” ja ”Mitä Suomelle on tapahtunut?”. Tiivistettyä tietoa on tarjolla 4.9.2024 julkaisemassani blogissa ”Paavo Väyrynen tasavallan presidentti Sauli Niinistön ”neuvonantajana”.

Miksi Sauli Niinistö Nato-jäsenyyden toteuduttua näyttää edelleen pyrkivän Euroopan unionin kehittämiseen sotilasliitoksi ja sotilaalliseksi suurvallaksi?

Pelkääkö Niinistökin, että Nato-jäsenyys ja Yhdysvaltojen kansa solmittu DCA-sopimus eivät antaisikaan sitä sotilaallista turvaa, jota hän tasavallan presidenttinä tavoitteli?   

x  x  x

Euroopan sotilaallisen turvallisuuden kysymykset ovat nyt vahvasti esillä. 

Tultuaan uudelleen Yhdysvaltain presidentiksi Donald Trump palasi toteuttamaan sitä suurta suunnitelmaansa (”Big Deal”), jota hän jo ensimmäisellä kaudellaan pyrki käynnistämään. 

Kirjoitin tästä 20.3.2022 julkaisemassani blogissa ”Joe Bidenin politiikasta Donald Trumpin strategiaan?”.

Joe Bidenin politiikan tavoitteena oli Kiinan kasvavan mahtiaseman patoaminen käynnistämällä ”uusi kylmä sota” yhtäältä Kiinan ja Venäjän johtamien autoritaaristen maiden ja toisaalta Yhdysvaltain johtamien demokraattisten valtioiden välillä. Tämän kylmän sodan kuuma ydin oli Ukrainassa. 

Donald Trumpin strategiana on pyrkiä luomaan moninapaista maailmaa, jonka muihin valtakeskuksiin Yhdysvalloilla on mahdollisimman hyvät suhteet. Valtakilpailua käydään ensi sijassa talouden ja teknologian aloilla.  

Donald Trump pyrkii luomaan hyvät suhteet Yhdysvaltain ja Euroopan, koko Euroopan, välillä.

Yhdysvaltain suhteita Venäjään Trump pyrkii määrätietoisesti parantamaan. Tämän vuoksi Ukrainan ja Venäjän välinen sota pitäisi saada mahdollisimman pian päättymään. Tätä kautta myös vähennetään Venäjän riippuvuutta Kiinasta.

Trumpinkin johdolla Yhdysvallat tahtoo kantaa vastuuta Euroopan turvallisuudesta. Naton perussopimuksen 5. artikla on edelleen voimassa.

Trump pyrkii kuitenkin vähentämään Yhdysvaltain vastuuta Euroopan puolustamisesta. Sotilaallisia voimavaroja pyritään siirtämään Kauko-itään. 

Naton eurooppalaisten jäsenmaiden tulisi kantaa suurempaa vastuuta omasta turvallisuudestaan. 

x  x  x

Euroopan Nato-maiden tulee omalta puoleltaan varjella ja vaalia transatlanttisia suhteitaan. 

Suomen Eurooppa-politiikkaa johtava pääministeri Petteri Orpo on ollut täysin oikeassa, kun hän on korostanut, että eurooppalainen turvallisuuspilari on rakennettava Naton puitteisiin.

Puolustuksen järjestäminen Euroopan unionin puitteissa saattaisi johtaa Naton vahingolliseen jakautumiseen ja heikentymiseen. Transatlanttinen yhteys Yhdysvaltoihin heikkenisi ja se saattaisi jopa katketa. Eurooppalaiset Nato-maat jakautuisivat nykyistä enemmän EU:n jäseniin ja ei-jäseniin. 

Pääministeri Orpon linja on viisas senkin vuoksi, että se antaa mahdollisuuden vahvistaa Euroopan unionia siviili- ja talousmahtina, jonka laajeneminen ei synnyttäisi sotilaallisia jännitteitä ja jonka olisi helppo toimia laajemman eurooppalaisen yhteistyön edistäjänä.

Rauhanmahti Eurooppa voi vahvistaa vakautta, poistaa köyhyyttä ja edistää kestävää kehitystä koko maailmassa. 

Jos Suomen entinen presidentti haluaa osallistua Euroopan turvallisuutta koskevaan keskusteluun, hänen tulisi tukea pääministeri Petteri Orpon viisasta Eurooppa-linjaa. 

x  x  x

Kirjoituksessa mainitut teokseni ”Sota vai rauha Suomelle?” ja ”Mitä Suomelle on tapahtunut?” ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta. 

Kirjoituksiani vuodesta 2011 lähtien voi lukea kotisivuni blogiarkistosta. Uusia blogejani voi tilata omaan sähköpostiin Pohjantähti-lehden sivun kautta.

Kirjoja voi tilata Pohjanrannan verkkokaupasta.