Mitä Donald Trump ja Vladimir Putin tarkoittavat Ukrainan sodan ”juurisyillä”?

Viime torstaina julkaisemani blogi synnytti vilkasta kommentointia sosiaalisessa mediassa.

Keskustelua vaikeuttaa se, että lähihistorian tapahtumista on olemassa hyvin erilaisia tulkintoja, erilaisia ”tarinoita”.

Sekä Donald Trump että Vladimir Putin ovat puhuneet Ukrainassa käytävän sodan ”juurisyistä”. Niistä Suomessa on ollut vaikea keskustella sen vuoksi, että täällä on edelleen ollut vallalla tarina, jolla tuettiin edellisen presidentin Joe Bidenin politiikkaa. 

Juurisyillä Trump ja Putin saattavat tarkoittaa kaikkia niitä tapahtumia, jotka on koettu Münchenin vuoden 2007 turvallisuuskonferenssin jälkeen. 

Joka tapauksessa Trump ja Putin tarkoittavat juurisyillä niitä viime vaiheen tapahtumia, jotka edelsivät Venäjän hyökkäystä Ukrainaan 24.2.2022. 

Donald Trump on sanonut, että olisi pitänyt tehdä ”diili”, jolla sodan syttyminen olisi voitu estää. 

x  x  x

Vuoden 2007 Münchenin talousfoorumissa Venäjän presidentti Vladimir Putin piti paljon huomiota herättäneen puheensa. 

Putin arvosteli sitä, että Nato oli vastoin Venäjälle annettuja lupauksia laajentunut voimakkaasti itään päin. 

Mielestäni puhe ei ollut millään tavalla hyökkäävä. Se oli voimakas vetoomus rauhanomaisen yhteistyön ja aseidenriisunnan puolesta. 

Nato vastasi Putinin vetoomukseen siten, että seuraavana keväänä Bukarestin huippukokouksessa päätettiin hyväksyä myös Georgia ja Ukraina sen jäseniksi. 

Huippukokouksen päätöksen 23. kohdassa tervehdittiin tyydytyksellä Ukrainan ja Georgian pyrkimyksiä tulla sen jäseneksi: ”Olimme tänään yhtä mieltä siitä, että nämä maat tulevat Naton jäseniksi.”

Ensimmäiset askeleet jäsenyyttä kohti päätettiin ottaa jo ennen joulukuun 2008 ulkoministerikokousta, jolle annettiin valtuutus päättää näiden maiden osallistumisesta toimintasuunnitelmaan jäsenyyden toteuttamiseksi (MAP – Membership Action Plan).

Näistä tapahtumista alkoi se murheellinen kehitys tilanteeseen, jonka keskellä me nyt elämme.

Georgiassa oli 1990-luvun alussa käyty sisällissota, jossa abhaasit ja osseetit olivat siitä irrottautuneet. Etelä-Ossetiassa oli kansainvälisiä rauhanturvajoukkoja, pääasiassa venäläisiä. 

Vuoden 2008 elokuun 7. päivänä Georgia lähetti amerikkalaisten aseistamat ja kouluttamat joukkonsa venäläisten rauhanturvaajien kimppuun. Venäläisjoukot kävivät vastahyökkäykseen ja miehittivät joksikin aikaa osan Georgiaa.  

Naton jäseneksi päätettiin ottaa myös Ukraina, vaikka Krimin niemimaalla oli strategisesti elintärkeä Venäjän laivastotukikohta. 

Vuonna 2014 Kiovassa toteutettiin laiton vallankaappaus. Vaaleilla valittu presidentti Viktor Janukovitsh joutui lähtemään maanpakoon. 

Uudet vallanpitäjät päättivät, että Ukraina liittyy Natoon. 

Venäjän kieleltä poistettiin virallisen vähemmistökielen asema, vaikka Krimillä ja Donbassin alueella oli venäjänkielinen enemmistö. 

Venäjä valtasi Krimin niemimaan. Ukrainan itäosassa syttyi verinen sisällissota. 

Kahdeksan vuotta myöhemmin ajauduttiin täysimittaiseen sotaan Ukrainan ja Venäjän välillä. 

x  x  x

Joka tapauksessa Trump ja Putin tarkoittavat juurisyillä niitä viime vaiheen tapahtumia, jotka edelsivät Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. 

Vuoden 2021 alussa Yhdysvalloissa valtaan noussut presidentti Joe Biden pyrki saamaan aikaan ”uuden kylmän sodan”. Kysymys oli ennen muuta Kiinan, mutta myös Venäjän, kasvavan kansainvälisen vaikutusvallan patoamisesta. Tämän sodan kuuma ydin oli Ukrainassa.

Kerroin tästä 31.5.2022 julkaisemassani blogissa ”Oliko Sauli Niinistö Joe Bidenin asialla?. Blogini perustui samana päivänä Iltalehdessä julkaistuun juttuun. Se puolestaan nojautui Washington Postin Yhdysvaltain sisäpiiristä hankkimiin tietoihin.

Washington Postin jutussa oli suora yhteys ”uuden kylmän sodan” ja Venäjän tulevan hyökkäyksen välillä.  

Jutussa kerrotaan, että salainen suunnitelma Venäjää vastaan käynnistyi huhtikuussa 2021, kun se sijoitti noin 100 000 sotilaan joukot Ukrainan rajalle.

Tämä osoittautui hämäykseksi, mutta ulkoministeri Antony Blinken avustajineen keskusteli Yhdysvaltain Venäjän toimintaa koskevista tiedustelutiedoista Britannian, Ranskan ja Saksan johtajien kanssa Brysselissä tuolloin järjestetyssä NATO-kokouksessa. Heidän viestinsä oli ”meidän täytyy valmistautua”, kertoi WP:lle ulkoministeriön johtava virkamies.

Jutun mukaan Saksa oli ollut vastahakoinen, mutta olennaisen tärkeä liittolainen. Niinpä Bidenin administraatio oli edellisenä keväänä tehnyt kiistanalaisen päätöksen, joka oli todennäköisesti ratkaisevan tärkeä Saksan saamiseksi tukemaan Venäjän vastaista toimintaa.

Joe Biden vapautti Saksan ensimmäisistä pakotteista sitä yhtiötä vastaan, joka rakensi Nord Stream 2 kaasuputkea. Vastineeksi hän sai sitoumuksen liittokansleri Angela Merkeliltä, että jos Venäjä hyökkäisi, Nord Stream 2 romutettaisiin. Kun hyökkäys tuli, Merkel oli poissa, mutta hänen seuraajansa Olaf Scholz piti lupauksen.

Välttämällä kriisin siinä vaiheessa Saksan kanssa ”nettotulos oli, että perusta oli valmiina, kun Venäjä ryhtyi toteuttamaan aggressiotaan”, sanoi Blinken Washington Postille.

WP:n jutussa Saksan Washingtonin suurlähettiläs Emily Haber ylisti kevään 2021 sopimusta loistavaksi tavaksi hoitaa liittolaissuhteita.

Saatuaan rakennetuksi voimakkaan pakoterintaman Yhdysvallat käytti sitä Venäjän painostamiseen. Mukaan tuli myös Suomen ja Ruotsin mahdollinen Nato-jäsenyys.

x  x  x

Kevään 2021 tapahtumiin kuului myös se, että Volodymyr Zelenskyi allekirjoitti maaliskuussa asetuksen, joka koski Krimin niemimaan valtaamista. 

Venäjä tulkitsi asetuksen sodanjulistukseksi itselleen.

Lokakuun 10. päivänä 2021 ulkoministeri Antony Blinken ja Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleba allekirjoittivat asiakirjan ”U.S.-Ukraine Charter on Strategic Partnership”. Asiakirjassa ilmaistaan Ukrainan tarkoitus sitoutua ”syvään ja kattavaan” integraatioon eurooppalaisiin ja euroatlanttisiin instituutioihin. 

Nämä kaksi asiakirjaa vahvistivat Venäjällä käsitystä siitä, että Yhdysvallat ja Ukraina suunnittelivat yhdessä sijaissotaa (proxy war) sitä vastaan.

Vuoden 2021 lopun ja seuraavan vuoden alun tapahtumat muistuttavat vuosien 2007 ja 2008 tilannetta.

Joulukuun 1. päivänä 2021 presidentti Vladimir Putin piti joukolle uusia ulkovaltojen suurlähettiläitä puheen, joka muistutti vuoden 2007 Münchenin puhetta. http://en.kremlin.ru/events/president/news/67250 

Putinin puhe oli vahva vetoomus rauhanomaisen yhteistyön puolesta. Hän arvosteli voimakkaasti Naton laajentumista ja sen sotilaallisen infrastruktuurin työntymistä Venäjän rajoille. ”Meille tämä on enemmän kuin vakavaa”.

Heille annetut suulliset lupaukset olivat pettäneet.

Putin kertoi, että keskusteluissa Yhdysvaltain ja sen liittolaisten kanssa Venäjä tulee vaatimaan konkreettisten sopimusten kehittämistä, jotka estäisivät Naton edelleen laajentumisen itään ja Venäjää uhkaavien asejärjestelmien sijoittamisen sen rajojen läheisyyteen. ”Ehdotamme, että neuvottelut tästä aihepiiristä aloitettaisiin.” 

Putin sanoi. että emme vaadi itsellemme mitään erityisehtoja. Me ymmärrämme, että sopimusten pitää ottaa huomioon sekä Venäjän että muiden Euro-Atlanttisen alueen valtioiden edut. Rauhallinen ja vakaa tilanne tulisi taata kaikille.

Suomikin kytkeytyi näihin tapahtumiin. Joulukuun 13. päivänä presidentit Joe Biden ja Sauli Niinistö sopivat, että käynnistetään valmistelut Suomen liittymiseksi Natoon. Samana päivänä Suomi päätti tilata Yhdysvalloista 64 F-35 -hävittäjää, Niinistön omaa kieltä käyttäen ”osaksi uhkatasapainoa”.

Joulukuun 17. päivänä Venäjä luovutti luonnokset niiksi sopimuksiksi, joista Putin oli 1.12. puhunut. Toinen koski sopimusta Naton kanssa, toinen Yhdysvaltain kanssa.  

Neuvotteluja sopimuksista ei saatu aikaan. Ukraina kieltäytyi toteuttamasta sisällissodan lopettamiseksi neuvoteltua Minskin sopimusta.  

Helmikuun 24. päivänä Venäjä käynnisti hyökkäyksensä Ukrainaan.

x  x  x

Jokainen voi itse tykönään pohtia, mitkä olivat edellä kerrottujen tapahtumien syy- ja seuraussuhteet. 

Donald Trump on jopa tapauksessa sanonut, että olisi pitänyt tehdä ”diili”, jolla sodan syttyminen olisi voitu estää. 

Juurisyiden poistaminen on esillä Yhdysvaltain ja Venäjän välisissä keskusteluissa. Ne saattavat koskea myös Suomen ja Ruotsin asemaa.