Pelätäänkö Suomessa Yhdysvaltain kanssa solmitun DCA-sopimuksen raukeamista?

Viime päivinä olen julkaissut blogikirjoituksia, joissa olen ihmetellyt Suomen ja Euroopan suhtautumista Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ponnisteluihin Ukrainassa riehuvan sodan lopettamiseksi. 

Suomessakin on kuultu lausuntoja, joiden mukaan Venäjä on meille ja Euroopalle vakava, pysyvä ja jopa eksistentiaalinen uhka. Siksi meidän tulisi raskaasti aseistautua ja koventaa otteitamme Venäjää vastaan. 

Nämä kannanotot ovat pahassa ristiriidassa Yhdysvaltain pyrkimysten kanssa.  

Suomessakin on hermostuttu sen vuoksi, että Yhdysvallat on Donald Trumpin presidenttikaudella suhtautunut hyvin myönteisesti Venäjään ja hyvin kielteisesti Ukrainaan. 

Presidentti Donald Trump arvosteli Ukrainaa siitä, että se ei ollut valmis ”diiliin”, jolla Venäjän hyökkäys olisi voitu välttää. Sen sijaan Ukraina tukeutui Joe Bidenin politiikkaan, joka tähtäsi ”uuden kylmän sodan” käynnistämiseen. 

Olenkin kysynyt, pelätäänkö Suomessa nyt sitä, että Donald Trump suhtautuisi samoista syistä kielteisesti myös Suomeen ja niihin sopimuksiin, joita me Joe Bidenin hallinnon kanssa teimme. 

Nyt kysyn, liittyykö tämä pelko myös Yhdysvaltain kanssa solmitun DCA-sopimuksen kestävyyteen.

x  x  x

Emme tiedä kovin paljon Venäjän ja Yhdysvaltain käymistä neuvotteluista. 

Se on kuitenkin käynyt ilmi, että sodan lopettamisen ohella neuvotellaan laajemmista turvallisuusjärjestelyistä. 

Torjuessaan Ukrainan Nato-jäsenyyden Donald Trump on todennut, että sen vuoksihan sota alkoi. Enempää hän ei ole tästä sanonut.

Venäjän puoleltakin on julkisuuteen neuvotteluista annettu hyvin vähän tietoa.  

Äskettäin sain käsiini Moskovassa työskentelevän australialaisen toimittajan John Helmerin laatiman jutun, jossa kerrotaan Venäjän lähtökohdista. 

Venäjän puolelta neuvottelujen pohjana ovat sen 17.12.2021 Yhdysvalloille ja Natolle tekemät sopimusehdotukset. Ne ovat jutun liitteenä. 

Sopimusluonnosten lähtökohtana on vaatimus, että Yhdysvallat ja Nato vetäytyvät asemiin, jotka niillä olivat ennen Pariisissa 27.5.1997 pidettyä Venäjän ja Naton välistä ministerikokousta. Ukraina tai mikään muukaan maa ei voisi enää liittyä Natoon.   

John Helmerin jutun mukaan Venäjä kuitenkin on luopunut epärealistisena pitämästään vaatimuksesta, jonka mukaan tuon päivämäärän jälkeen Natoon liittyneiden maiden jäsenyydestä luovuttaisiin.  

Sen sijaan Venäjä jutun mukaan vaatisi, että Yhdysvallat vetää omat joukkonsa, pitkän kantaman ohjuksensa ja kaikki ydinaseisiin liittyvät varustuksensa vuonna 1997 vallinneiden linjojen taakse. Tämä jättäisi kuitenkin voimaan Naton turvatakuut myös vuoden 1997 jälkeen liittyneille jäsenmaille.

Tämän valossa on mielenkiintoista, että Donald Trump sanoi Keir Starmerille, ettei Ukrainalle tarvita turvatakuita, kun Vladimir Putiniin kanssa solmittava rauhansopimus pitää. 

Lisäksi Trump sanoi olevansa sitoutunut Naton 5. artiklaan, mutta siihenkään ei hänen mukaansa ole tarpeen turvautua. Trump siis luottaa siihen, että Venäjä ei hyökkää mihinkään Nato-maahan. 

x  x  x

Emme voi tietää, pitävätkö John Helmerin tiedot paikkansa. Emme tiedä myöskään sitä, kuinka Donald Trump on Venäjän vaatimuksiin suhtautunut.

Suomi ja Ruotsi saattavat olla eri asemassa sen vuoksi, että meidän maamme ovat liittyneet Natoon vasta Venäjän 17.12.2021 esittämien vaatimusten jälkeen. Helmerin tietojen mukaan Suomen ja Ruotsinkaan Nato-jäsenyyden peruuttamisesta ei kuitenkaan neuvoteltaisi. 

Sen sijaan on kysyttävä, saattaisiko Yhdysvallat harkita uusien Nato-maiden kanssa tekemiensä DCA-sopimusten purkamista. Tämä saattaisi liittyä Yhdysvaltain vetäytymiseen ”vuonna 1997 vallinneiden linjojen taakse”. 

Jos DCA-sopimusten purkaminen koskisi vain osaa vuoden 1997 jälkeen Natoon liittyneistä maista, saattaisivat Suomi ja Ruotsi olla ensimmäisten joukossa.

Moskovassa saattaa erityinen huomio kiinnittyä Suomen asemaan.

Meidän maamme Nato-jäsenyyden kautta Yhdysvaltain asevoimat ovat päässeet Venäjän strategisesti tärkeiden kohteiden, Pietarin kaupungin ja Kuolan niemimaan, välittömään läheisyyteen. 

Suomen jäsenyyden kautta Naton yhteinen raja Venäjän kanssa kaksinkertaistui. 

x  x  x

Kirjoituksissani olen suositellut Suomelle ja Euroopalle myötäsukaista suhtautumista Yhdysvaltain rauhanpyrkimyksiin. Tämä antaisi meille mahdollisuuden vaikuttaa siihen, että syntyvä rauhansopimus olisi Ukrainan kannalta mahdollisimman hyvä. 

Suomen osalta rakentava keskusteluyhteys Yhdysvaltoihin antaisi ehkä mahdollisuuden vaikuttaa myös meitä koskeviin turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihin. 

Nimenomaan Suomen kannattaa edistää yhteistyötä Yhdysvaltain ja Venäjän välillä. 

Näiden maiden välisten suhteiden paraneminen avaa meille mahdollisuuden palauttaa asteittain kahdenvälisiä yhteyksiämme ja yhteistyötämme Venäjän kanssa.

Tästä kirjoitin mm. blogissani ”Itärajan avautuminen toisi nopeaa apua Suomen talouteen ja työllisyyteen”. 

Äskettäin Venäjän suurlähettiläs jo ehdotti rajan avaamista. Ilmeisesti Venäjä on valmis palaamaan siihen vanhaan käytäntöön, että heidän viranomaisensa estävät pääsyn rajalle sellaisilta, joilla ei ole sen ylittämiseen tarvittavia asiakirjoja.

Tähän mahdollisuuteen kannattaisi tarttua.