”Diilien peli” saattaa olla lähellä sitä, mihin Donald Trumpkin pyrkii

Viime perjantaina julkaisemassani blogissa kiittelin EVA:n julkaisemaa raporttia ”Rajuilman rajalla”. Päädyin siihen, että ”Diilien peli” on siinä esitetyistä vaihtoehdoista Suomelle ylivoimaisesti paras. Suurimmaksi osaksi saatoin sen sisältöön yhtyä. 

Edellisenä päivänä Helsingin Sanomat oli päätynyt samaan arvioon. Jutun ingressin mukaan ”Yksi vaihtoehdoista olisi Suomelle erityisen hyvä”.

Omassa blogissani arvelin, että ”Diilien pelin” toteuttaminen saattaa sopia myös Donald Trumpin suunnitelmiin.

Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi ylikansallisen yhdentymisen synnyttämien ongelmien vuoksi. Presidenttinä toimiessaan hän vastustaa rajatonta globalisaatiota, globalismia.   

Trumpin valinta merkitsee sitä, että rajattoman ylikansallisen yhdentymisen aikakausi on ohi. Paluuta entiseen ei ole.

Donald Trumpin ajattelun ja toiminnan ymmärtämiseksi on tärkeää tuntea ylikansallisen yhdentymisen vaiheet. 

x  x  x

Euroopan tasolla yhdentyminen käynnistyi toden teolla neljä vuosikymmentä sitten 1980-luvun lopulla.

Ensimmäinen askel oli 50 vuotta sitten järjestetty Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi, ETYK. 

Vuonna 1985 Neuvostoliiton johtoon valittu Mihail Gorbatshov käynnisti maan sisäisen uudistustyön, glasnostin ja perestroikan.

Neuvostoliiton muutosta vauhditti Yhdysvaltain presidentin Ronald Reaganin globaali valtapolitiikka. 

Yhdysvallat pakotti Neuvostoliiton varustelukilpailuun, johon sillä ei ollut varaa. Samaan aikaan maan taloudellinen ahdinko syveni sen vuoksi, että öljyn hinta saatiin tietoisen manipulaation avulla romahtamaan.  

Lopulta Varsovan liitto ja Neuvostoliitto hajosivat. Siirryttiin ”uuteen Eurooppaan” ja yhdentymisen aikakauteen.

Jo 1980-luvun lopulla käynnistettiin työ, jolla Euroopan talousyhteisöä (EY) ryhdyttiin kehittämään ylikansalliseksi Euroopan unioniksi (EU). 

Euroopan vapaakauppaliiton, EFTA:n, jäsenmaille tarjottiin Euroopan talousalueen (ETA) puitteissa pääsy unionin sisämarkkinoille ja ”neljän vapauden” piiriin.

Nuo neljä vapautta olivat tavaroiden, palvelujen, pääomien ja ihmisten vapaa liikkuvuus yli rajojen.

Itävalta ja Ruotsi kuitenkin halusivat EY:n täysjäseniksi. Tämä johti myös Suomen liittymiseen. Jäsenyysneuvottelujen kuluessa astui voimaan Maastrichtin sopimus, jolla luotiin Euroopan unioni – poliittinen unioni ja talousunioni, EMU.

Suomi liittyi myös euroalueeseen, Pohjoismaista Ruotsi ja Tanska jäivät sen ulkopuolelle.

Myöhemmin EU:n päätöksentekoa on kehitetty ylikansalliseen suuntaan sekä perussopimuksia muuttamalla että niiden tulkintaa laventamalla.

Euroopan unionin luonne muuttui, kun suurin osa Varsovan liiton entisistä jäsenmaista liittyi sen jäseniksi. Jo ensi vaiheessa unioniin liittyi myös kolme Baltian maata, entistä neuvostotasavaltaa. Samaan aikaan myös Nato voimakkaasti laajeni. 

Pyrkimys EU:n ja Naton laajenemiseen on johtanut poliittisiin jännitteisiin, aseellisiin selkkauksia ja jopa sotiin. 

x  x  x

Samaan aikaan Euroopan yhdentymisen kanssa eteni maailmanlaajuinen yhteistyö ja yhdentyminen, globalisaatio. 

”Neljää vapautta” ryhdyttiin toteuttamaan myös maailman laajuisesti. Tavaroiden, palvelujen ja pääomien vapaata liikkuvuutta edistettiin ripeästi. Esteitä poistettiin myös ihmisten vapaan liikkuvuuden tieltä, mutta siinä suhteessa oltiin osittain pidättyväisiä.

Globalisaatio pääsi vauhtiin, kun Neuvostoliiton asemien romahtaminen johti kylmän sodan kauden ja siihen liittyneen kahtiajaon päättymiseen. 

Toinen globalisaatiota vauhdittanut muutos oli jo 1970-luvun lopulla alkanut Kiinan sisäinen uudistustyö. 

Euroopassa ja myös Suomessa käytiin 1990-luvulla vilkasta keskustelua yhdentymisestä ja globalisaatiosta.

Tämä liittyi erityisesti väittelyyn siitä, pitikö Suomen liittyä ylikansalliseksi kehittyvän EU:n jäseneksi vai jäädä Euroopan talousalueeseen ja pyrkiä tiivistämään Pohjoismaista yhteistyötä sen puitteissa ”Pohjolan yhteisöksi”.

Globalisaatiokin oli esillä. EU-keskustelun puheenvuoroissa eduskunnassa syksyllä 1994 siteerattiin ahkerasti James Goldsmithin kirjaa ”The Trap”.

Goldsmith oli puheenjohtajana Euroopan parlamentin ”Kansakuntien Eurooppa” -ryhmässä, joka vastusti tiukasti EU:n kehittämistä ylikansalliseksi liittovaltioksi. 

Teoksessaan Goldsmith oikeaan osuneella tavalla ennusti, mihin onnettomuuksiin rajaton maailmanlaajuinen vapaakauppa johtaisi. 

Kun olin tullut vuoden 1995 alussa EU-parlamentin jäseneksi, julkaisin Goldsmithin kirjan suomeksi nimellä ”Ansa”. 

Vuosituhannen vaihteessa Euroopan unionissa käytiin tiukkaa keskustelua yhdentymiskehityksen suunnasta.

Yksi käännekohta oli siirtyminen yhtenäisvaluutta euroon. 

Johtavat saksalaiset asiantuntijat ja poliitikot Wolfgang Schäublen johdolla pyrkivät siihen, että aluksi yhtenäisvaluuttaan olisivat siirtyneet vain ydin-Euroopan maat, Saksa, Ranska ja Benelux-maat. Muut olisivat käyttäneet euroa yhteisenä rahana kansallisten valuuttojen rinnalla.  

Kokemukset ovat osoittaneet, että he olivat oikeassa. EU-maiden talouskasvu on ollut paljon heikompaa kuin Yhdysvaltojen.

Vuonna 1999 Saksan vihreiden johtaja Joscha Fischer käytti puheenvuoron, jossa hän kannatti voimakkaasti eriytyvää yhdentymistä.

Parlamentin liberaaliryhmä hyväksyi johdollani valmistellun kannanoton, jossa esitettiin ajatus eriytyvästä yhdentymisestä. Vuonna 2000 julkaisin kirjan ”Samankeskisten kehien Eurooppa”. 

Myöhempi kehitys on osoittanut, että olimme oikeassa.

x  x  x

Nyt ylikansallinen yhdentyminen on johtanut umpikujaan sekä Euroopassa että maailmanlaajuisella tasolla.

Rajaton globalisaatio, globalismi, on johtanut siihen, että maailman ylivoimaisesti voimakkaimman valtion, Yhdysvaltain, johtoon on valittu presidentti, joka sitä avoimesti ja voimakkaasti vastustaa.

Euroopassa ja myös Suomessa on vaikea ymmärtää Donald Trumpin politiikkaa sen vuoksi, että olemme eläneet viime vuosikymmenet ääriliberalismin oloissa. 

Trump leimataan häiriköksi, joka pian poistuu politiikan näyttämöltä, ja palataan entisiin oloihin. 

Donald Trumpin toinen presidenttikausi on vain neljän vuoden mittainen, mutta nyt on jo tehty aloitteita, että hänelle sallittaisiin jatkokausi.

Tämä tuskin toteutuu, mutta Trumpin poliittinen linja jatkuu joka tapauksessa hänen kautensa jälkeenkin. Paluuta entiseen ei ole.

Donald Trump ajaa avoimesti ja epäröimättä Yhdysvaltain kansallisia etuja. Kun hän vaatii, että Amerikan pitää olla ”ensin”, hän näyttää ajattelevan koko Amerikkaa. 

Professori Juhana Aunesluoma kertoi Ylen A-ohjelmassa, että Trumpin toiminta on tuonut hänen mieleensä Monroe-opin, jota Yhdysvallat noudatti 1800-luvulla ja osittain myös 1900-luvulla.

Omaan mieleeni on noussut vuonna 1926 perustettu Paneurooppa-liike, jonka esikuvana oli Panamerikan Unioni. Se tavoitteli kansainvälistä järjestystä, joka perustuisi suuralueisiin, joihin kuuluisivat sekä Paneurooppa että Panamerikka. 

Tästä Euroopan yhdentymiseen voimakkaasti vaikuttaneesta liikkeestä kerron vuonna 1997 julkaisemassani teoksessa ”Paneurooppa ja uusidealismi”.  

Euroopassa ylikansallinen yhdentyminen ajautui umpikujaan jo 2010-luvulla.

Ensimmäinen suuri tappio Euroopan yhdentymiselle oli Britannian eroaminen EU:n jäsenyydestä. Ilmeisesti ratkaiseva syy tähän oli brittien pelko siirtolaisten tulvasta. 

EU:n sisäinen ihmisten vapaa liikkuvuus oli jo aiheuttanut ongelmia, mutta näköpiirissä oli suoranainen kaaos, kun EU:ssa noudatettiin liberaalia linjaa ulkopuolelta tulevien siirtolaisten vastaanottamisessa.

Viime vuosina on EU:n ylikansallinen päätöksenteko kohdannut kasvavia vaikeuksia.

Perusongelma on, että unionin laajenemisen ja syvenemisen välistä ristiriitaa ei ole kyetty ratkaisemaan. 

Näköpiirissä on vaikeuksien lisääntyminen.

Yhtäältä unioni on edelleen laajentumassa ja sen sisäiset eroavaisuudet ovat kasvamassa. Varsinkin Ukrainan jäsenyys johtaa suuriin muutoksiin.

Samaan aikaan trumpilainen Yhdysvaltain politiikka pakottaa unionin luopumaan pitkälle kehittyneestä ylikansallisesta säätelystään.

Nämä paineet avaavat toisaalta EU-maille mahdollisuuden välttämättömien uudistusten toteuttamiseen, ennen muuta ylikansallisen päätöksenteon osittaiseen purkamiseen ja eriytyvän yhdentymisen toteuttamiseen.

x  x  x

Suuri kysymys on, mihin Donald Trumpin käynnistämä vallankumous johtaa.

Elinkeinoelämän valtuuskunta, EVA, on hakenut asiantuntijoiden avulla vastausta tähän kysymykseen.

Näköpiirissä olevista vaihtoehdoista EVA on julkaissut raportin ”Rajuilman rajalla – skenaarioita Suomelle 2025-2035”. 

Raportissa on neljä vaihtoehtoa, joista tuskin mikään sellaisenaan toteutuu. 

Kolme vaihtoehdoista – ”Maailma tulessa”, Markkinoiden kaaos” ja ”Uusi järjestys” – ovat vähemmän toivottavia, suoranaisia dystopioita. 

Neljäs – ”Diilien peli” – on Suomelle ja Euroopalle suoranainen utopia.

Eurooppa uudistuisi ja paneurooppalainen yhteistyö Venäjän kanssa pääsisi taas käyntiin.

”Diilien peli” saattaa olla myös lähellä sitä, mihin Donald Trump pyrkii.

Suomessa ja Euroopassa pitäisi päästä eroon Donald Trumpin vähättelystä ja parjaamisesta.

Tulleihin ja muihin Yhdysvaltain päätöksiin ja toimenpiteisiin on tietysti vastattava.

Mutta lisäksi meidän pitäisi pyrkiä Trumpin ja hänen ”joukkueensa” kanssa keskusteluihin, joilla voisimme suunnata kehitystä meidän kannaltamme katsoen mahdollisimman edulliseen ja kestävään suuntaan.

x  x  x

Kirjoituksessa mainitut teokset ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.