Donald Trump johtaa globaalia vallankumousta

Lokakuun lopulta lähtien olen julkaissut useita blogeja, joissa olen tarkastellut Suomen ja kansainvälisen elämän kehitystä filosofian valossa. 

Ensimmäisessä ”Ovatko Suomen nykyiset arvot materialismi ja militarismi?” nojauduin vuonna 1989 julkaisemaani teokseen ”Yhteinen tehtävämme”. 

Kirjoitin, että ajatukseni Suomen itsenäisyydestä, maamme omaehtoisesta kansainvälistymisestä ja kansamme kansainvälisestä vastuusta perustuvat keskeisellä tavalla hegeliläiseen filosofiaan nojautuvan Juhana Vilhelm Snellmanin kansallisuus- ja ihmiskuntakäsitykseen. 

Blogissani lainasin myös Urho Kekkosen viimeistä julkista puhetta keväällä 1981. Hän tukeutui siinä Snellmanin vuonna 1863 kirjoittamaan artikkeliin ”Sota vai rauha Suomelle”.

Suomi noudatti Snellmanin ja Kekkosen linjaa vielä 1980-luvun lopulle saakka. 

Tuolloin Suomessa käytiin vielä yhteiskunnallista keskustelua, joka perustui omaan arvomaailmaamme. 

Seuraavan vuosikymmenen alkuvuosina otettiin uusi suunta. 

Kun poliittinen keskustelu siirtyi Euroopan yhdentymiseen ja Suomen mahdolliseen EY- ja Nato-jäsenyyteen, tyrehtyi filosofinen keskustelu elämän ja politiikan arvoista. 

Käytännössä vallitseviksi arvoiksi tulivat materialismi ja militarismi.

x  x  x

Tänä aamuna sain virikkeen täydentää viime viikkoina esille tuomaani näkemystä.

Pertti Salminen julkaisi Uuden Suomen Puheenvuorossa blogin ”Kehityksen dynamiikka Hegelin ja Marxin ajattelussa”.

Salminen kirjoittaa, että Friedrich Hegelin ja Karl Marxin käsitykset kehityksen dynamiikasta eroavat perustavanlaatuisesti. 

Hegel ja Marx jakavat molemmat ajatuksen historian kehittyvästä luonteesta, mutta heidän ajattelunsa eroaa merkittävästi siinä, miten tämä kehitys ymmärretään ja mikä sen liikkeellepaneva voima on. Hegelin idealistinen dialektiikka painottaa ajattelun, ideoiden ja hengen kehitystä, kun taas Marx kehittää tästä lähtökohdasta historiallisen materialismin, joka keskittyy taloudellisiin ja aineellisiin olosuhteisiin. 

Marxin ajattelu tähtäsi yhteiskunnan muuttamiseen. Tämä vallankumouksellinen ulottuvuus tekee hänestä ajankohtaisen etenkin nykyään, kun ihmiset etsivät vaihtoehtoja vallitseville poliittisille ja talousjärjestelmille. 

Ajatus siitä, että taloudelliset ja yhteiskunnalliset rakenteet on muutettava, jotta ihmiset voivat vapautua vieraantumisesta ja kärsimyksestä, puhuttelee yhä niitä, jotka etsivät radikaaleja ratkaisuja eriarvoisuuteen, ympäristökriisiin ja globaalin oikeudenmukaisuuden haasteisiin.

Salminen kirjoittaa antaneensa esseen ”koneen” tehtäväksi.

”Nuorena asiaa harrastaneena” hän kertoo pitävänsä esseetä onnistuneena. 

x  x  x

Ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja 2.11. julkaisin blogin ”Onko Donald Trump ihmiskunnan pelastaja?”. 

Vuonna 2020 ilmestyneessä teoksessani ”Yhteinen vuosisatamme” olin kirjoittanut Trumpin politiikasta hänen päättymässä olleella presidenttikaudellaan. (ss.209-210)   

”Kysymys ei ole vain presidentti Donald Trumpin politiikasta, vaan laajemmasta reaktiosta globalisaation synnyttämiin ongelmiin.

Viime presidentinvaaleissa Trump nosti esiin niitä epäkohtia, joita työpaikkojen siirtyminen ennen muuta Kiinaan, Meksikoon ja Kanadaan oli saanut aikaan.

Globalisaation kritiikki lähtee paljolti siitä, että päätösvaltaa on siirtynyt liiaksi ylikansalliseen päätöksentekoon ja markkinavoimille. Nyt yleinen suunta koko maailmassa näyttää olevan pyrkimys vahvistaa kansallisvaltioita ja palauttaa valtaa niiden päätöksentekoon.

Trumpin politiikka ei välttämättä merkitse monenkeskisen yhteistyön romuttamista. Hän pyrkii ensi sijassa muuttamaan sen pelisääntöjä. Niistä pitää voida keskustella.”

Blogissani kirjoitin, että Donald Trumpin valinta saattaa avata tietä kansainvälisen järjestelmän tervehdyttämiselle. 

On siirryttävä kohti Eurooppaa ja maailmaa, joissa itsenäiset kansakunnat ovat omien arvojensa pohjalta keskinäisessä tasavertaisessa yhteistyössä.

Tässä palattaisiin niihin Juhana Vilhelm Snellmanin ajatuksiin, joista olin edellisessä blogissani kirjoittanut.  

x  x  x

Donald Trump itse ei ole tietääkseni esittänyt politiikalleen filosofisia perusteita. 

Niitä sen sijaan esitti toinen miljardööri, James Goldsmith, joka vuonna 1994 ilmestyneessä teoksessaan ”The Trap” vastusti tiukasti Euroopan ylikansallista yhdentymistä ja liian nopeasti etenevää globalisaatiota. Julkaisin kirjan seuraavana vuonna suomeksi nimellä ”Ansa”.

Kaupan liian nopean vapauttamisen synnyttämät vakavat ongelmat Goldsmith kykeni ennustamaan. Niihin Trump kaksi vuosikymmentä myöhemmin terävästi tarttui.

Pidin Goldsmithin kirjasta erityisesti hänen filosofisten näkemystensä vuoksi.

Kirjan ensimmäisen luvun Goldsmith otsikoi ”Mittaaminen vai ymmärtäminen?”.

Suomenkielisen painoksen esipuheessa kirjoitin, että tämä kysymys kytki Goldsmithin ajatukset aristoteelisen ajattelun perinteeseen ja saksalaisen Friedrich Hegelin filosofiaan. 

”Aristoteleen, Hegelin ja Snellmanin edustamaa filosofista suuntausta on usein kutsuttu ymmärtäväksi tai hermeneuttiseksi. Se on vaihtoehto ja vastakohta Galileo Galileista alkaneelle positivistiselle perinteelle, jonka merkittävimpiä edustajia olivat eräät valistuksen filosofit. 

Tämä ajattelu ylenkatsoo henkistä, hengellistä ja ihmisten yhteiseloon liittyvää. Siksi siihen liittyy voimakas materialistisuus ja ajatus, jonka mukaan kaikki on mitattavissa. 

Juuri tällaista ajattelua ja toimintaa Goldsmith hermeneutiikan hengessä ankarasti arvostelee.”  

x  x  x

Salmisen julkaisema kirjoitus avaa näköalan sen ymmärtämiseen, miksi nykyinen ylikansallinen yhdentyminen ja globalisaatio saavat kritiikkiä sekä oikealta että vasemmalta.

Federalismia ja globalismia vastustavien joukossa on meitä hegeliläisen filosofian kannattajia, jotka näemme, että tämä kehitys tuhoaa kansakuntien mahdollisuuden omaehtoiseen kehitykseen. Tätä kautta se estää myös kansakuntien aitoon vuorovaikutukseen perustuvan kansainvälisen yhteistyön. 

Tähän federalismin ja globalismin kritiikkiin yhtyvät monet konservatiivit, jotka kokevat vääränlaisen kansainvälisyyden uhkaavan oman maansa kansallisia arvoja. Tämän joukon johtava voima on Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.

Toinen ylikansallisen yhdentymisen ja globalisaation vahva oppositio on noussut niiden joukossa, jotka enemmän tai vähemmän tietoisesti edustavat ajattelun marksilaista perinnettä. He kokevat omien arvojensa ja niihin nojautuvan politiikan tukahtuvan federalismin ja globalisaation paineessa. 

Sekä Hegelin että Marxin filosofisen perinteen edustajat kokevat, että paremman yhteiskunnan rakentamiseksi ja luonnon pelastamiseksi tarvittaisiin arvojen vallankumous. Tämän kumouksen käynnistäminen on kuitenkin mahdollista vain kansakuntien tasolla.

Tulkintani on, että Donald Trump on tietoisesti tai tiedostamattaan käynnistämässä vallankumousta kohti inhimillisempiä ja ympäristöllisesti kestävämpiä yhteiskuntia. 

Tämä on mahdollista, jos päätösvaltaa palautetaan kansallisvaltioille, joissa kyetään keskustelemaan ja päättämään elämän ja politiikan arvoista.

Tätä kautta kansainvälinen kehitys saattaisi saada nykyistä kestävämmän suunnan.

x  x  x

Kirjoituksessa mainitut teokset ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta. 

Kirjoitukset ovat luettavissa kotisivuni blogiarkistosta. Suosittelen luettaviksi kaikki 29.10. jälkeen julkaisemani kirjoitukset. Useimmat niistä liittyvät tämän blogini aihepiiriin.