7
tammi
2022
20

Venäjän pelko ei ole aina ollut viisauden alku

Sanotaan, että Venäjän pelko on suomalaisten geeneissä.

Tämän ymmärtää sen vuoksi, että olimme vuosisatojen ajan kahden suurvallan, Ruotsin ja Venäjän, rajamaata, joka joutui tavan takaa taistelutantereeksi. Tuoreemmassa muistissa ovat vapaussodan kokemukset, talvisota ja jatkosota.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi joutui sopeutumaan geopolitiikan uusiin realiteetteihin. Taitavien valtiomiesten, Juho Kusti Paasikiven ja Urho Kekkosen, johdolla kykenimme säilyttämään itsenäisyytemme ja sitä vähitellen vahvistamaan. Urho Kekkosen johdolla Suomi kehitti itselleen laajaa arvostusta saaneen puolueettomuuspolitiikan.

Sekä Paasikivi että Kekkonen hyvistä syistä pelkäsivät Neuvostoliittoa. He kuitenkin kykenivät pelkonsa voittamaan ja puolustamaan kaikissa tilanteissa viisaasti Suomen kansallisia etuja.

On ollut murheellista todeta, että vanha Venäjän pelko on saanut yliotteen monista myöhemmistä päättäjistä tilanteessa, jossa siihen ei ole ollut välitöntä aihetta. On pyritty tekemään ja tehty ratkaisuja, joissa Venäjän pelko ei ole alkuunkaan ollut viisauden alku.

x x x

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa nousivat Neuvostoliiton hajottua esiin vaatimukset Suomen liittymisestä sotilasliitto Natoon. Tämä ajatus ei ole onneksi saanut taakseen Suomen kansan kannatusta.

Nato-jäsenyys ei tietenkään parantaisi Suomen turvallisuutta.

Suomen on järkevää säilyttää asemansa sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana, joka ei salli aluettaan käytettävän vihollisuuksiin muita maita vastaan. Suomen tulee pyrkiä pysyttäytymään kaikkien sotilaallisten selkkausten ulkopuolella.

Meillä tulee olla vahvat omat puolustusvoimat, joiden antamaa turvaa täydennämme yhteistyöllä muiden maiden kanssa.

Jos Suomi liittoutuisi, Venäjä kokisi maamme alueen pahimmaksi uhkaksi omalle turvallisuudelleen sen vuoksi, että sen strategisesti tärkeimmät kohteet sijaitsevat aivan rajamme läheisyydessä. Sotilaallisen selkkauksen yhteydessä sen ensimmäiset ja kovat iskut kohdistuisivat Suomeen.

Liittokunnan jäsenenä Suomi joutuisi vastuuseen muiden maiden puolustamisesta. Lisäksi meille tulisi velvoitteita osallistua sotilaalliseen toimintaan kaukana maamme rajojen ulkopuolella.

x x x

Eniten olemme väärin ymmärretystä Venäjän pelosta joutuneet kärsimään sen vuoksi, että Suomi vietiin turvallisuuspoliittisiin perustein jäseneksi ensin Euroopan unioniin ja sitten euroalueeseen.

Suomen liittymistä unioniin perusteltiin ennen muuta turvallisuuspolitiikalla. Tämän perustelun jäsenyydelle esitti jälkikäteen muistelmissaan myös presidentti Mauno Koivisto. Myöhemmin Koivisto näyttää katuneen Suomen EU-jäsenyyttä. Tähän viittaa muun muassa se, mitä hän kirjoitti vuonna 2001 ilmestyneessä kirjassaan ”Venäjän idea”.

Euroopan unioni ei ole kehittynyt ollenkaan sellaiseksi, mitä monet Suomen siihen liittyessä ajattelivat ja mitä kansanäänestyksen edellä kansalle esitettiin. Oikeassa olimme me, jotka kerroimme unionin olevan kehittymässä ylikansalliseksi liittovaltioksi, jonka osana menettäisimme itsenäisyytemme.

Ratkaiseva askel tässä suhteessa oli talous- ja rahaliitto EMU:n luominen ja Suomen liittyminen siihen. Euroalueeseen Suomi vietiin perustuslakia rikkoen ilman kansanäänestystä. Eduskunnalle ei annettu edes lakiehdotusta, vaan jäsenyys ratkaistiin tiedonantomenettelyllä.

Venäjän pelkoon vedottiin myös siinä yhteydessä, kun Suomea oltiin viemässä euroalueeseen. Tasavallan presidentti Martti Ahtisaarikin otti vahvasti kantaa jäsenyyden puolesta ja perusteli tätäkin ratkaisua nimenomaan turvallisuuspolitiikalla.

x x x

Nykyään monet Suomen EU-jäsenyyttä aikanaan kannattaneet ovat myöntäneet erehtyneensä.

Meille oli tarjolla paljon parempi vaihtoehto.

Olimme jo turvanneet pääsymme EU:n sisämarkkinoille Euroopan talousalueen (ETA) osana. Jos emme olisi liittyneet EU:n jäseneksi, olisimme säilyttäneet itsenäisyytemme muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, kauppapolitiikassa, ympäristöpolitiikassa ja alue- ja maatalouspolitiikassa, emmekä olisi joutuneet mukaan ylikansalliseen päätöksentekoon.

Jos Suomi ei olisi liittynyt unioniin, myös Ruotsi olisi jäänyt sen ulkopuolelle, ja olisimme voineet muodostaa yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa Pohjolan yhteisön.

Euroalueeseen Ruotsi ei liittynyt. Siellä toteutettiin kansanäänestys, jossa kansan enemmistö hylkäsi jäsenyyden. Samoin kävi Tanskassa.

Suomen jäsenyyttä euroalueessa ovat katuneet monet sellaisetkin asiantuntijat ja poliitikot, jotka vielä puolustavat jäsenyyttämme Euroopan unionissa.

x x x

Ansiokkaassa Politiikka-Suomen ohjelmasarjassa käsiteltiin juuri Joulun alla Suomen liittymistä Euroopan unioniin. Sen nimi ”Kun Suomi livahti länteen” kuvaa osuvasti sitä propagandaa, jolla jäsenyyttä aikanaan ajettiin.

Dissidentti-ohjelmasarjassa pääsemme Susanna Junttilan kanssa kommentoimaan EU-jäsenyyttä vasta huomenna klo 9 Alfa-TV:ssa esitettävässä jaksossa ”Miksi Esa Härmälä itki”. Jatkoa seuraa viikon kuluttua nähtävässä jaksossa ”Taistelu itsenäisen Suomen puolesta”.

Politiikka-Suomen jakso on nähtävissä Ylen Areenassa.