Uudesta periaateohjelmasta Keskustan pelastus

Uusin Helsingin Sanomien julkaisema puolueiden kannatusmittaus antaa Keskustalle lukeman 11.9 prosenttia. Edellisestä mittauksesta pudotusta oli 0.6 prosenttiyksikköä.

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Keskustan kannatus vajosi 13.8 prosenttiin, mikä on alhaisin lukema kautta aikojen.

Murskatappiosta huolimatta puolue lähti mukaan vaalien jälkeen muodostettuun hallitukseen. Tämän jälkeen Keskustan kannatus putosi parilla prosenttiyksiköllä 12 prosentin tasolle, eikä se ole sittemmin kohonnut, vaikka puolue on vaihtanut kahdesti puheenjohtajaa.

Jos Keskustan kannatus jää seuraavissa eduskuntavaaleissa nykyiselle tasolleen, puolueen palaaminen suurten joukkoon saattaa käydä mahdottomaksi.

Kannatuksen kohentaminen näyttää puolestaan mahdottomalta, jos nykymeno jatkuu vaaleihin saakka, eikä luvassa ole parempaa myöskään vaalien jälkeen.

x x x

Keskustan on tarjottava äänestäjille uskottava näköala, että puolueen menestys eduskuntavaaleissa johtaa suunnan muuttumiseen Suomen sisä-, Eurooppa- ja ulkopolitiikassa.

Tätä mahdollisuutta Keskustalle tarjoaa puolueen kaksikielinen piiri, joka ehdotti viime lauantaina pitämässään syyskokouksessa, että puolueelle tulee jo ensi kesän puoluekokouksessa hyväksyä uusi periaateohjelma.

Piiri perusteli ehdotustaan sillä, että yhteiskunnalliset olosuhteet ovat viime vuosina syvällisesti muuttuneet, ja tämä muutos jatkuu edelleen.

Meneillään oleva pandemia ja kansainvälinen ilmastopolitiikka vaikuttavat ajatteluun ja toimintaan. Digitalisaatio muokkaa yhteiskuntia. On käynnistynyt uusi teollinen vallankumous, joka synnyttää mittavia uusia haasteita.

Alkiolaiseen ihmisyysaatteeseen perustuva hajautettu, tasa-arvoinen ja luonnonmukainen sivistysyhteiskunta on kestävä ratkaisu. Suomen ja koko ihmiskunnan kohtaamien ongelmien ratkaisemiseen. On luovuttava materialistisiin arvoihin perustuvasta kulutuskulttuurista ja nojauduttava henkisiin, hengellisiin ja yhteisöllisiin arvoihin.

Ihmisen talous tulee perustaa uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön. Uusiutumattomia luonnonvaroja on säästettävä ja kierrätettävä. Luontoa on suojeltava saastumiselta ja sen monimuotoisuus on turvattava.

Piirin mielestä uuden periaateohjelman hyväksyminen jo ensi kesänä on mahdollista, kun ohjelmatyössä keskitytään Keskustan keskeisimpiin periaatteisiin.

x x x

Keskusta on kokenut historiansa pahimmat vaalitappiot silloin, kun puolueen aatteellinen linja on hämärtynyt. Silloin puolue on liiaksi samaistunut niihin muihin puolueisiin, joiden kanssa se on ollut hallitusyhteistyössä.

Ensimmäinen romahdus koettiin vuonna 1970. Edellisen vuosikymmenen lopulla Keskusta oli alkanut myötäillä sosialidemokraattien kasvu- ja rakennemuutospolitiikkaa. Tämä johti siihen, että emme olleet erottautuneet riittävästi SDP:n politiikasta Paasion ja Koiviston hallituksissa.

Tämän romahduksen jälkeen aloitettiin voimakas aatteellinen keskustelu. Puolueen ohjelmat uudistettiin. 1980-luvulla käynnistettiin aatteellinen tahtopolitiikka, joka nosti Keskustan Suomen suurimmaksi puolueeksi.

Samaan aikaan Keskustan toimintaan tuli mukaan Olli Rehnin johdolla uusi nuorten sukupolvi, joka kutsui itseään keskustaliberaaleiksi ja joka otti tavoitteekseen Keskustan muuttamisen liberaalipuolueeksi. Lahden puoluekokouksessa vuonna 2010 he tässä onnistuivat.

Keskustan aatteellinen linja hämärtyi. Tämän seurauksena oli paha vaalitappio vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.

Kun tästä ei mitään opittu, alamäki jatkui. Sitä pahensi se, että Sotkamon puoluekokouksessa 2018 hyväksyttiin periaateohjelman nimellä asiakirja, josta puolueen keskeiset periaatteet puuttuvat.

Sipilän hallituksessa Keskusta samaistui Kokoomukseen. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa toteutui historian pahin tappio.

Nyt on oman linjan hämärtyessä samaistuttu hallituksen punavihreään enemmistöön, ja kannatus on edelleen alentunut.

Keskustan kaksikielisen piirin aloite tähtää siihen, että puolueessa käytäisiin nyt juuriin menevä aatteellinen keskustelu, jonka kautta Keskusta palaisi aatteellisille ja poliittisille juurilleen.

Tämän ansiosta Keskusta voisi tarjoa eduskuntavaaleissa kestävän ratkaisun Suomen, Euroopan ja koko ihmiskunnan ongelmien ratkaisemiseen.

x x x

Ajatus piirin syyskokouksessa laadittavasta periaateohjelmaa koskevasta kannanotosta virisi mieleeni kahdesta Ylen esittämästä dokumenttiohjelmasta.

”Aikamatkaaja” (Tidsresenären) kertoo Suomessa syntyneestä, mutta elämäntyönsä pääosan Ruotsissa tehneestä Henrik Wahlforssista (1939-2005). Hän oli teollinen muotoilija, joka menestyi urallaan loistavasti. Hän kuitenkin jättäytyi sivuun työelämästä ja ryhtyi parantamaan maailmaa.

Yhdessä huippuvalokuvaaja Leif O. Pehrsonin kanssa hän julkaisi vuonna 1982 kuvateoksen ”Norden år 2030”. Siinä he hahmottelivat sitä tulevaisuutta, joka meillä voisi pohjoismaisen arvomaailman pohjalta vuonna 2030 olla.

Teoksessa kerrotaan, että tuohon vuoteen mennessä oli syntynyt itsenäinen Pohjolan yhteisö, ”Förenade Norden”, jolla oli omat sisämarkkinat. Se oli sisäisesti hajautettu sekä alueellisesti että päätöksenteon osalta. Talous perustui pienyrittäjyyteen. Pohjolan talous perustui luonnontaloudelliseen kestävyyteen.

Elokuvassa esiintyy myös Eric Wahlforss, Henrikin poika. Hänet tunnetaan siitä, että hän oli yksi SoundCloudin perustajista. Hän näyttää seuraavan isänsä jalanjälkiä siinä, että hän on jättäytynyt sivuun yrityksen toiminnasta ja haluaa parantaa maailmaa.

Eric Wahlforssia kuvataan kahdessa tilaisuudessa. Yhdessä esiintyy Greta Thunberg. Toisessa luodaan hurjia visioita sähköistetystä ja digitalisoidusta maailmasta. Julistetaan, että meneillään on neljäs teollinen vallankumous.

Eric Wahlforss tuntuu olevan ymmällään sen suhteen, kuinka suhtautua tähän tulevaisuudenkuvaan. Hän haluaisi vaikuttaa uuteen teolliseen vallankumoukseen. Eric pahoittelee sitä, ettei voi keskustella asiasta isänsä Henrikin kanssa.

x x x

Toinen virikkeitä antanut ohjelma on Ylen ”Politiikka-Suomi”.

Ohjelmasarjan 6. osassa kohdassa 38.00-39.05 Pekka Perttula kertoo vuonna 1983 Helsingin Sanomissa julkaisemastani yliökirjoituksesta, jossa hahmottelin ajatusta hajautetusta ja luonnonmukaisesta tietoyhteiskunnasta.

Ajatukseni olivat silloin ja ovat edelleen lähellä sitä, mitä Wahlforss ja Pehrson edellisenä vuonna ilmestyneessä teoksessaan ”Norden år 2030” esittivät.

Olen hankkinut käsiini tuon teoksen ja aion lähipäivinä kirjoittaa blogin, jossa kerron lähemmin sen sisällöstä.

1980-luvun alun jälkeen on etäännytty kauas niistä arvoista ja tavoitteista, joista 40 vuotta sitten kirjoitimme. Toisaalta tämä epäterve kehitys on luonut ongelmia, jotka antavat perusteet palata tuona ajankohtana kehitettyihin ajatuksiin.

Uudella periaateohjelmallaan Keskusta voisi jälleen nousta yhteiskunnallisen keskustelun kärkeen ja palata suurten puolueiden joukkoon.

Kirjoituksessa mainitut dokumenttiohjelmat ovat katsottavissa Ylen Areenasta.