Hätätilahallitus tarvitaan myös Suomeen

Italiaan on muodostettu Mario Draghin johtama kaikkien puolueiden hätilahallitus.

Hätätilahallitus tarvittiin sen vuoksi, että saadaan varmistetuksi 200 miljardin euron EU-elvytystuen saaminen ja euroalueen eteneminen kohti ”todellista talous- ja rahaliittoa” ja liittovaltiota. Tästä kirjoitin eilisessä blogissani ”Onko hulluudella mitään rajoja?”.

Jotkut ovat ihmetelleet sitä, että Italian euroeroa ajanut Viiden tähden liike lähti mukaan hallitukseen. Ne eivät ihmettele, jotka ovat seuranneet Liikkeen vaiheita. Kirjoitin niistä 17.5.2018 julkaisemassani blogissa ”Valuvian voi korjata vain uudella valulla”.

Tuolloin Italiassa keskusteltiin vakavasti euron tulevaisuudesta. Esillä olleet vaihtoehdot olivat maan eroaminen euroalueesta tai sen jakautuminen kahtia.

Kirjoitin tuntevani italialaisten ajattelua aika hyvin sen vuoksi, että olin ollut Euroopan parlamentissa tiiviissä yhteistyössä Viiden tähden liikkeen edustajien kanssa. Runsaat kaksi vuotta aikaisemmin olimme perustaneet yhdessä kontaktiryhmän ”Vapaus valita”, jossa oli ollut mukana myös viisi AFD-puolueesta eronnutta saksalaisjäsentä.

Kontaktiryhmä pyrki siihen, että euroalueeseen kuuluminen olisi vapaaehtoista. Euroalueesta pitäisi voida erota, eikä siihen olisi pakko liittyä. Muutoinkin pyrimme kehittämään unionia itsenäisten valtioiden liittona.

Kirjoitin:

”Italiassa oli ymmärretty, että nykyinen yhtenäisvaluutta ei ollut kestävällä pohjalla. Viiden tähden liikkeen johto kannatti aluksi Italian kuulumista euroalueeseen ja vaati mittavia varainsiirtoja Saksasta ja muista ylijäämämaista Italiaan ja muihin reuna-alueen maihin. Kun tämä ei saanut kannatusta, liike ryhtyi ajamaansa maansa eroamista euroalueesta.”

Nyt kun tarjolla on 200 miljardin euron tukipaketti ja näköpiirissä siirtyminen täydelliseen taloudelliseen yhteisvastuuseen ja yhteisiin veroihin, Liike on tietysti innokkaasti mukana.

x  x  x

Suomessa perusteet kaikkien puolueiden hätätilahallituksen muodostamiseen ovat monin verroin vahvemmat kuin Italiassa.

Olemme joutumassa elpymispaketin maksajiksi. Sopimus rikkoo Suomen perustuslakia ja EU:n perussopimusta. Sen kautta olemme menettämässä taloudellisen ja lopulta myös valtiollisen itsenäisyytemme.

Ehdotin kaikkien puolueiden hätätilahallituksen muodostamista jo toukokuussa 2020 kirjoittamissani blogeissa ”Suomeen on saatava kaikkien puolueiden hätätilahallitus” (21.5.2020) ja ”Hätätilan uhatessa ei ole varaa politikointiin” (22.5.2020).

Viimeksi mainitussa kirjoitin:

”On hämmästyttävää, että Suomessa eletään ikään kuin maailmantalouden ja euroalueen lama eivät vaikuttaisi millään tavalla meidän talouteemme ja työllisyyteemme.

Talousennusteita tehdään lähinnä sillä perusteella, millaisia rajoituksia joudumme korona-viruksen vuoksi ylläpitämään. Niissä ei oteta huomioon sitä, että olemme hyvin riippuvaisia viennistä, johon kansainvälinen lama iskee pahasti. Pessimistisimmätkin talousennusteet ovat olleet liian toiveikkaita.

Tilanteen vakavuutta korostaa se, että Suomi uhkaa joutua kantamaan euroalueen ja EU:n puitteissa yhä raskaampaa vastuuta muiden maiden veloista. Tätä kautta olemme vaarassa menettää taloudellisen ja lopulta jopa valtiollisen itsenäisyytemme.”

x  x  x

Kirjoitin, että ajatus kaikkien eduskuntapuolueiden hallituksesta oli vahvasti perusteltu jo silloin, hätätilan vasta uhatessa:

”Meillä on voimassa valmiuslaki, mikä osoittaa, että elämme äärimmäisen poikkeavissa oloissa.

Suomen valtiollinen päätöksenteko on ollut viime viikkoina peräti omituista.

Hallitus istuu päivä- ja iltakaudet kokouksissa, joissa se valmistelee eduskunnalle annettavia esityksiä. Sitten samat keskustelut käydään eduskunnan valiokunnissa. Hallitus jopa yllyttää valiokuntia muuttamaan hallituksen esityksiä.

Eikö olisi järkevää, että kaikki eduskuntapuolueet olisivat samassa pöydässä valmistelemassa eduskunnalle annettavia esityksiä?

Nykyinen päätöksentekojärjestelmä on johtanut moraalikatoon, kun kukaan ei näytä kantavan vastuuta maan tulevaisuudesta.

Hallituspuolueet pyrkivät miellyttämään ja mielistelemään kaikkia niitä tahoja, jotka ovat korona-viruksesta kärsineet. Vaikka valtio on vaarallisella tavalla velkaantumassa, menoja suruttomasti lisätään. ”Kipupaketti” lykätään vaalikauden lopulle tai jopa seuraavalle vaalikaudelle, jolloin vastuuta saattavat kantaa muut puolueet.

Oppositiopuolueet käyvät huutokauppaa hallituksen kanssa ja pyrkivät lisäämään menoja vielä enemmän. Ne odottavat sitä päivää, jolloin hallitusta päästään arvostelemaan valtiontalouden liiallisesta velkaantumisesta ja vaatimaan sen tasapainottamista. Kun hallitus sitten ryhtyy ainakin joihinkin menoleikkauksiin ja veronkorotuksiin, oppositio laskee saavansa hyötyä niiden arvostelemisesta.

Tällaiseen politikointiin meillä ei ole varaa. Uhkaavan hätätilan lievittämiseksi ja hätätilassa selviytymiseksi tarvitaan poikkeuksellinen päätöksenteon järjestelmä, jossa kaikki puolueet kantavat vastuuta tulevaisuudesta.”

x  x  x

Nykyinen hallitus muodostettiin ja sitä on pidetty pystyssä hyvin erikoisella tavalla.

Kevään 2019 vaalien jälkeen ryhdyttiin muodostamaan hallitusta suurimman eduskuntaryhmän edustajan Antti Rinteen johdolla.

Puolueet valmistautuivat siihen, että vaalituloksen nojalla muodostetaan sinipunahallitus. Kokoomus varustautui vaikeisiin neuvotteluihin vihervasemmiston kanssa. Keskusta valmistautui oppositioon.

Kesäkuun 7. päivänä 2020 julkaisemassani blogissa ”Kaikkien puolueiden hätätilahallitukseen” kerroin siitä, kuinka Keskusta päätyi kuitenkin osallistumaan Antti Rinteen johtamaan hallitukseen.

Kirjoitin, että osallistumispäätös syntyi omituisen prosessin kautta.

Puoluevaltuusto oli 28.4.2019 hyväksymässään kannanotossa todennut:

”Vastuu uuden toimintakykyisen hallituksen muodostamisesta on nyt vaalien voittajilla. Keskustan vaalitulos osoittaa puolueelle suunnan oppositioon. Puoluevaltuuston mielestä kynnys hallitukseen osallistumiselle tässä tilanteessa on korkea.”

Puoluevaltuuston selväsanaisesta tahdonilmaisusta piittaamatta puolueen johto kuitenkin taivutteli eduskuntaryhmän ja puoluehallituksen enemmistön hallitukseen osallistumisen kannalle.

Tässä oli suuri apu siitä, että Keskusta sai peräti viisi ministerinsalkkua ja  eduskunnan puhemiehen paikan.

Lisäksi suurelle joukolle aikaisemmin avustajan tehtävässä toimineita tarjoutui edelleen töitä ja toimeentuloa. Mukaan pääsi myös eduskunnasta pudonneita tai muutoin syrjään vetäytyneitä poliitikkoja.

Monet puolueen johtoon, puoluehallitukseen ja eduskuntaryhmään lukeutuvat vastustivat hallitukseen osallistumista. Tällä kannalla oli myös Katri Kulmuni.

Keskusta hyväksyi vihervasemmiston laatiman hallitusohjelman lähes sellaisenaan. Puolueen tiukat ehdot olivat lähinnä asioita, joita hallitus EI tee.

x  x  x

Kirjoitin edellä mainitun blogin tilanteessa, jossa puoluehallitus ja eduskuntaryhmä valmistautuivat valitsemaan Katri Kulmunin tilalle uuden valtiovarainministerin.

Ehdotin, että ministerin valintaa lykättäisiin, jolloin muutamaa päivää myöhemmin kokoontuvassa puoluevaltuustossa voitaisiin keskustella ja tehdä päätöksiä hallitusyhteistyön jatkamisesta.

”Yhteistyölle voitaisiin asettaa uusia ehtoja nyt kun olosuhteet ovat täysin muuttuneet ja puolueen kannatus romahtanut. Harkittavana voisi olla jopa hallituksesta vetäytyminen.” Tämä olisi avannut tien kaikkien puolueiden hallituksen muodostamiseen.

Tähän ei tartuttu. Ministerin valintaa päinvastoin kiirehdittiin. Yhteistyön takuumieheksi kutsuttiin Matti Vanhanen.

Syksyllä vaihdettiin puolueen puheenjohtaja.

Ilmoittautuessaan elokuun alussa puheenjohtajan vaaliin Annika Saarikko kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että  kesäkuun ensimmäisellä viikonlopulla oli ollut ratkaiseva vaikutus siihen, että hän ryhtyi tavoittelemaan puheenjohtajan tehtävää.

”Silloin julkisuudessa ja politiikan kulisseissa velloi huhuja, joiden mukaan Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni olisi viemässä puolueensa pois hallituksesta.”, Saarikko perusteli.

Puheenjohtaja vaihdettiin siis sen vuoksi, että nykyisen hallitusyhteistyön jatkuminen saataisiin varmistetuksi.

x  x  x

Suomen hätätilahallituksessa voisivat olla edustettuina kahta pienintä lukuun ottamatta kaikki eduskuntaryhmät.

Suurimman puolueen SDP:n edustajana Sanna Marin jatkaisi pääministerinä. Ministerinpaikat jakautuisivat eduskuntavaalien tuloksen perusteella. Hallitusohjelma voisi koostua keskeisistä periaatteista.

Kaikkien puolueiden hallituksiin on turvauduttu kriisiaikoina monissa maissa.

Jos Suomessa perustettaisiin kaikkien puolueiden hallitus, ryhmäkuri ei voisi toimia samaan tapaan kuin parlamentarismin oloissa. Tämä olisi paikallaan senkin vuoksi, että puolueiden sisälläkin on suuria näkemyseroja. Ne koskevat muun muassa talous- ja ympäristöpolitiikkaa ja Eurooppa-politiikan ratkaisuja.

Kaikkien puolueiden hallituksen muodostaminen korostaisi kansanedustajien henkilökohtaista vastuuta äänestäjilleen.

Perustuslain 29 §:n mukaan ”Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.”

Vaikein kysymys – Suomen osallistuminen EU:n elvytysvälineeseen – olisi alistettava neuvoa-antavaan kansanäänestykseen.

Kansanäänestyksessä suomalaisten enemmistö todennäköisesti hylkäisi maamme osallistumisen elvytysvälineeseen. Tähän sopimus tuskin kaatuisi, eikä Suomea tämän vuoksi Euroopan unionista erotettaisi.

Tästä kaikesta on Keskustan puoluehallituksen kokouksessa ensi viikolla keskusteltava.

x  x  x

Yllä mainitut kirjoitukset ovat luettavissa kotisivuni blogiarkistosta. Kirja-arkistossani on luettavissa ja kuunneltavissa teokseni ”Yhteinen vuosisatamme”, jossa kirjoitan vuoden 2019 hallitusratkaisusta. Teos on hankittavissa kirjakauppojen kautta ja Pohjanrannan verkkokaupasta.