”Uljas universumi” ja MOT

Elämisessä karanteeninomaisissa oloissa on se hyvä puoli, että ehtii katselemaan kiinnostavia televisio-ohjelmia.

Tänään katsoin viimeisen osan Kutonen-kanavan esittämästä ohjelmasarjasta ”Uljas universumi”. Toinen vahvoja ajatuksia herättänyt ohjelma oli Ylen TV-1:n eilinen MOT.

Näillä kahdella on vissi yllättävä yhteys.

x  x  x

”Uljas universumi” kertoo uusimman tieteellisen tiedon valossa maailmankaikkeuden synnystä, kehityksestä ja tulevaisuudesta. Katsoja saa tietoa maapallon ja kuun syntyhistoriasta, ja niiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta.

Meitä muistutetaan siitä, että maapallon sisus on sula. Sitä peittävä kivikuori on hyvin ohut, ja sen läpäisevät lukuisat tulivuoret. Osa purkauksista toteutuu näkymättömissä valtamerten pohjassa. Mannerlaatat liikkuvat, mikä aiheuttaa maanjäristyksiä.

Maapallo kiertää aurinkoa vaihtelevalla etäisyydellä ja vaihtelevassa kallistuskulmassa. Auringosta saamamme säteilyn voimakkuus vaihtelee. Oma vaikutuksensa on silläkin, mikä on aurinkokuntamme sijainti Linnunradassa.

”Uljaan universumin” kertomien tosiasioiden valossa näyttäytyy viime vuosina Suomessa, Euroopan unionissa ja koko maailmassa kehitetty ilmastopolitiikka lievästi sanoen omituisena. Siinä ei ole lainkaan otettu huomioon sitä, kuinka monin tavoin geologiset ilmiöt ja avaruudesta tulevat tekijät vaikuttavat maapallon ilmastoon.

Tämä on täysin käsittämätöntä senkin vuoksi, että historialliset tosiasiat osoittavat juuri näiden tekijöiden selittävän lähes tyhjentävästi tähänastiset vaihtelut maapallon ilmastossa.

x  x  x

On käsittämätöntä, että on saatu aikaan teoria, jonka mukaan ihmisen ilmakehään päästämä hiilidioksidi nostaa tarkkaan lasketulla tavalla ilmakehän lämpötilaa. Vielä hullumpaa on se, että on saatu aikaan valtavia kustannuksia aiheuttavat ja ympäristöä vahingoittavat ohjelmat tämän muutoksen torjumiseksi.

Tosiasiassa meillä ei ole varmuutta siitä, onko ilmasto nyt lämpenemässä vai viilentymässä. Meillä ei ole varmaa tietoa siitä, mikä on hiilidioksidin osuus mahdolliseen lämpenemiseen. Sitäkään emme tiedä, mikä on vuorovaikutuksen suunta: nouseeko lämpötila hiilidioksidin määrän lisääntyessä vai kasvaako hiilidioksidipitoisuus sen vuoksi, että ilmasto jostakin muusta syystä lämpenee.

Kaikesta tästä huolimatta on viisasta vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä, mutta järkeä pitää käyttää siinä, kuinka pitkälle ja miten tähän on syytä mennä.

Nyt pyritään puuttumaan hiilen luonnolliseen kiertoon luonnossa rajoittamalla uusiutuvienkin polttoaineiden (puu ja turve) polttamista ja muuttamalla metsät ja suot hiilinieluiksi.

Nyt fossiilisia polttoaineita pyritään korvaamaan sähköllä, jonka tuottaminen aiheuttaa valtavia ympäristöongelmia.

Miten tämä on mahdollista?

Onko meneillään tavallaan sähkön vastaisku? Aikanaan 1920-luvulla sähkö oli johtava autojen käyttövoima. Öljy-yhtiöt ostivat siihen liittyneet patentit ja valtasivat markkinat omille tuotteilleen.

Nyt syntyy se käsitys, että sähköteollisuus ja muut fossiilisten korvaamisesta hyötyvät talouselämän osat ovat keinoja kaihtamatta tukeneet ilmastopolitiikkaa, joka avaa niille mittavat investoinnit ja markkinat. Varmuus tämän liiketoiminnan kannattavuudelle pyritään hankkimaan kansainvälisin sopimuksin ja sekä EU:ssa että kansallisella tasolla säädettävillä laeilla.

Tämän politiikan ajajiksi suurteollisuus ja rahoituslaitokset ovat saaneet cityvihreät poliitikot, joita muut kritiikittömästi myötäilevät.

x  x  x

Kuinka tämä kaikki liittyy MOT:n eiliseen ohjelmaan, jossa kerrotaan keskuspankkien ja etenkin Euroopan keskuspankin rahapolitiikasta?

Kansainvälinen rahajärjestelmä oli jo ennen korona-kriisiä ajautunut kuilun partaalle. Kirjoitin tästä helmikuun alussa ilmestyneessä kirjassani ”Yhteinen vuosisatamme”. Tukeuduin Mariana Mazzucaton teokseen ”Arvo”. Ennustin, että olemme ajautumassa aikaisempia pahempaan finanssikriisiin sen vuoksi, että sekä valtiot, yritykset että kotitaloudet olivat raskaasti velkaantuneita.

Korona-kriisin puhjettua käynnistettiin mittasuhteiltaan valtava rahapoliittinen elvyttäminen. Se on lykännyt ja se syventää edessä olevaa finanssikriisiä. Euroopassa ollaan toteuttamassa valtavan rahapoliittisen elvyttämisen rinnalla myös finanssipoliittista – joka siis toteutetaan suoraan veronmaksajien rahoilla. Tämä on todellinen syy EU:n mittavan elvytysrahaston perustamiseen.

Eilisessä ohjelmassa EKP:n neuvostossa Suomen Pankkia edustava pääjohtaja Olli Rehn ei pystynyt sen politiikkaa vakuuttavalla tavalla perustelemaan.

Horjuvaa rahajärjestelmää ja euroa pönkittävät EKP ja Euroopan komissio laskevat nyt sen varaan, että ilmastopolitiikkaan liittyvät mittavat investoinnit pelastavat teollisuustuotannon ja pankit. Siksi ne innokkaasti tukevat äärimmäisen ”kunnianhimoista” ilmastopolitiikkaa.

Sattumalta sain tänään pankiltani rutiininomaisen kirjeen, jossa kerrotaan siitä, kuinka talletukset on suojattu 100 000 euroon saakka. Viestissä painotetaan, että samassa pankkiryhmässä olevat saman asiakkaan talletukset lasketaan yhteen.

Pienyrittäjänä joutuu pohtimaan, mihin tämä keskuspankkien synnyttämä finanssikriisin uhka saattaa johtaa. Samaa miettivät myös vanhuuden turvaksi varoja keränneet kansalaiset.

Onko edessä hyperinflaatio, joka ryöstää asiansa hyvin hoitaneiden yritysten ja kansalaisten rahat ja palkitsee holtittomasti velkaa ottaneet? Johtaako pankkien kaatuminen lopulta myös talletusten ainakin osittaiseen menettämiseen?

x  x  x

Olen käsitellyt yllä käsittelemiäni asioita lukuisissa elokuun 2019 jälkeen julkaisemissani kirjoituksessa, jotka ovat luettavissa kotisivuni blogi-arkistosta. Kirjoituksessa mainittu teos on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta ja ostettavissa sekä kirjakauppojen kautta että Pohjanrannan verkkokaupasta.