Joko on hätätilahallituksen aika?

Olen toukokuusta lähtien julkaissut useita kirjoituksia, joissa olen ehdottanut, että Suomeen muodostettaisiin meitä uhkaavan hätätilan vuoksi kaikkien puolueiden hallitus.

Viime viikkojen tapahtumat ovat osoittaneet, että ehdotukseni ja sen perustelut ovat olleet oikeaan osuneita.

Korona-pandemian toinen aalto on käynnistynyt. Vientiteollisuus on ajautunut vakaviin vaikeuksiin.

Vihriälän työryhmän ehdotukset mittavasta elvytyksestä ovat saaneet aikaan suorastaan holtitonta valtion varojen käyttöä. Taloutta ja työllisyyttä vahvistavia päätöksiä ei ole saatu aikaan.

Keväällä syntynyt puolueiden välinen poliittinen yhteisymmärrys on murentunut. Keskustan asema punavihreässä hallituksessa on käynyt kestämättömäksi.

Viime päivien uutiset ovat tehneet hätätilahallituksen perustamisen entistä ajankohtaisemmaksi.

x  x  x

Toukokuun 22. päivänä julkaisemassani blogissa kirjoitin siitä, että Suomen valtiollinen päätöksenteko oli käynyt peräti omituiseksi.

Hallitus istui päivä- ja iltakaudet kokouksissa, joissa se valmisteli eduskunnalle annettavia esityksiä. Sitten samat keskustelut käytiin eduskunnan valiokunnissa. Hallitus jopa yllytti valiokuntia muuttamaan hallituksen esityksiä.

Kysyin, eikö olisi järkevää, että kaikki eduskuntapuolueet olisivat samassa pöydässä valmistelemassa eduskunnalle annettavia esityksiä.

Kirjoitin, että silloinen päätöksentekojärjestelmä oli johtanut moraalikatoon, kun kukaan ei näyttänyt kantavan vastuuta maan tulevaisuudesta:

”Hallituspuolueet pyrkivät miellyttämään ja mielistelemään kaikkia niitä tahoja, jotka ovat korona-viruksesta kärsineet. Vaikka valtio on vaarallisella tavalla velkaantumassa, menoja suruttomasti lisätään. ”Kipupaketti” lykätään vaalikauden lopulle tai jopa seuraavalle vaalikaudelle, jolloin vastuuta saattavat kantaa muut puolueet.

Oppositiopuolueet käyvät huutokauppaa hallituksen kanssa ja pyrkivät lisäämään menoja vielä enemmän. Ne odottavat sitä päivää, jolloin hallitusta päästään arvostelemaan valtiontalouden liiallisesta velkaantumisesta ja vaatimaan sen tasapainottamista. Kun hallitus sitten ryhtyy ainakin joihinkin menoleikkauksiin ja veronkorotuksiin, oppositio laskee saavansa hyötyä niiden arvostelemisesta.

Tällaiseen politikointiin meillä ei ole varaa. Uhkaavan hätätilan lievittämiseksi ja hätätilassa selviytymiseksi tarvitaan poikkeuksellinen päätöksenteon järjestelmä, jossa kaikki puolueet kantavat vastuuta tulevaisuudesta.”

Eilen pääministeri Sanna Marin ilmoitti kutsuvansa ensi keskiviikkona kokoontuvaan hallituksen iltakouluun myös opposition edustajat.

Oikeisto-oppositio pääsee siis mukaan käsittelemään ikäviä korona-rajoituksia ja kantamaan niistä vastuuta. Kutsu esitetään heti sen jälkeen, kun hallitus on antanut eduskunnalle budjettiesityksen, jossa se on toteuttanut kaikki vihervasemmiston toiveet ja paisuttanut suruttomasti valtion menoja.

Keskustan eduskuntaryhmä puolestaan korotti budjettikeskustelussa tulevia tavoitteita uusien työpaikkojen luomiseksi. Opposition se kutsui parlamentaariseen yhteistyöhön niiden toteuttamiseksi ja siten budjettiesityksessä päätetyn kasvavan valtionvelan hoitamiseksi.

x  x  x

Viimeisimmät uutiset lyövät löylyä lisää.

Korona-viruksen päivittäinen tartuntaluku on tänään 296, syksyn selvästi korkein. Pandemian toinen aalto on pelottavassa vauhdissa. Tarvitaan kovia päätöksiä.

Tänään julkaistu Ylen gallup kertoo puolestaan Keskustan kurjuudesta. Puolueen kannatus on nyt 11.5 % eli käytännössä sama kuin edellisissä tutkimuksissa.

Puoluekokouksen jälkeen 6. syyskuuta julkaisemassani kirjoituksessa toivoin ja uskoin, että puoluekokouksen suoma julkisuus ja Annika Saarikon loistavat esiintymistaidot nyt nostavat ainakin tilapäisesti Keskustan kannatusta.

Jatkoin:

”Perusongelma on kuitenkin se, että Keskusta on jo vuosikausien ajan menettänyt luottamustaan perinteisen kannattajakuntansa keskuudessa. Tämä luottamus olisi palautettava.

Se ei ole helppoa, kun puolue on mukana punavihreässä hallituksessa ja joutuu tekemään myönnytyksiä vihervasemmistolle. Sopiminen on helppoa, kun antaa periksi. Tarvitaan myös omaa tahtoa ja tahtopolitiikkaa.

Lisäkannatuksen hankkiminen kilpailemalla äänestäjien suosiosta cityvihreiden ja vasemmiston kanssa on äärimmäisen vaikeaa. Tällä kentällä kilpailu on kovaa.”

Luottamusta ei ollut omiaan synnyttämään se, että puheenjohtaja ilmoitti budjettiriihen jälkeen taistellessaan kuin leijona hallitusyhteistyön puolesta. Vihreät ja vasemmisto saivat tahtonsa läpi. Keskusta koki tappioita.

Päällisin puolin näytän erehtyneeni, kun uskoin puoluekokouksen ja uuden puheenjohtajan saaman myönteisen julkisuuden nostavan tilapäisesti puolueen kannatusta. Ehkä kuitenkin näin kävikin. Ehkä kannatuksen perustaso on vastaavasti alentunut?

Keskustan johdon tulisi kantaa vastuunsa maan ja puolueen tulevaisuudesta. Sen tulisi avata tie kaikkien puolueiden hallituksen muodostamiseen.

Yllä mainitut kirjoitukset ovat luettavissa kotisivuni blogi-arkistosta.