28
touko
2020
22

Suomen ei tule osallistua elvytysrahastoon

EU:n jälleenrakennusrahastosta käyty keskustelu osoittaa, kuinka kauas Suomessa on etäännytty elävän elämän tosiasioista.

Komission ehdotus suuntaa keskustelun sen yksityiskohtiin. Perustavanlaatuiset kysymykset jäävät kokonaan esittämättä.

On helppo ennustaa, kuinka keskustelu etenee ja millaisiin ratkaisuihin ollaan päätymässä.

x  x  x

Jäsenmaiden hallituksia edustavassa neuvostossa rahastoa saatetaan pyrkiä hieman pienentämään ja sen lainapainotteisuutta lisäämään. Komissio onkin sisällyttänyt ehdotukseensa sopivasti tinkimisen varaa.

Toisaalta parlamentti esittää huomattavasti suurempaa rahastoa, eikä hyväksy lainapainotteisuuden lisäämistä. Neuvoston, parlamentin ja komission välisessä trilogissa päädytään lähelle komission alkuperäistä ehdotusta.

Myöhemminhän summia voidaan korottaa, kun järjestelmä saadaan aikaan.

Jäsenmaissa vastustetaan ”omien varojen” eli EU-verojen käyttöönottoa, mutta kanta niihin jätettäneen tässä vaiheessa avoimeksi. Verojahan on tarkoitus ottaa käyttöön vasta vuosien kuluttua. Niitäkin voidaan aikanaan helposti korottaa.

Yhteisvastuuta ajatellen komission ehdotus on pahempi kuin pelkät yhteiset lainat eli eurobondit.

Rahaston perustamiseen liittyy mittava ja jopa avustusmuotoinen varainsiirto nettomaksajilta nettosaajille.

Rahastoon otettava laina maksetaan korotettuina jäsenmaksuina vuosikymmenten kuluessa. Tällä tavoin luodaan yhteisvastuu ja riippuvuus, jolla uudet EU-erot voidaan estää. Käyttöön otetaan lisäksi ”liittovaltion” omat verot.

Sekä rahaston perustaminen siihen liittyvine varainsiirtoineen että yhteiset verot ovat perussopimuksen vastaisia.

x  x  x

Rahastoa perustellaan tarpeella elvyttää korona-viruksesta kärsivien jäsenmaiden taloutta.

Tosiasiassa kysymys näyttää olevan siitä, että yhtenäisvaluutta euro uhkaa kaatua korona-viruksen laukaisemaan finanssikriisiin ja kansainväliseen lamaan. Rahastolla pyritään tukemaan pahimmin velkaantuneiden euromaiden velkakestävyyttä.

Nykyinen vakava kriisi on seurausta aikaisemmista sopimusrikkomuksista.

Ensimmäinen ratkaiseva virhe tehtiin, kun siirtymisestä euroon päätettiin. Maastrichtin sopimuksen mukaan enemmistön EU:n jäsenmaista tuli täyttää ennalta asetetut taloudelliset ehdot, EMU-kriteerit. Vain ani harva täytti ne.

Suomen talous oli eurokunnossa sen vuoksi, että Lipposen hallitus tasapainotti valtiontalouden kovin ottein 1990-luvun laman yhteydessä. Suomi ajoi voimakkaasti mahdollisimman laajan euroalueen muodostamista.

Tehtiin poliittinen päätös, jolla kaikki halukkaat otettiin mukaan. Kreikka joutui hieman odottamaan saadakseen tilastonsa eurokuntoon.

Euroalueella sittemmin koetut ja nytkin koettavat vaikeudet johtuvat siitä, että mukaan otettiin liian erilaisia kansantalouksia.

Kreikan ja muutamien muiden maiden ajauduttua talouskriisiin rikottiin perussopimuksen mukaista kieltoa pelastaa vaikeuksiin joutuneita jäsenvaltioita. Lisäksi luotiin pysyvä järjestelmä tällaisen tuen antamiseen. Siihen ollaan nyt turvautumassa ja Suomikin saa maksaa osansa.

x  x  x

Euron pelastaminen on ollut sittemmin ensi sijassa Euroopan keskuspankin vastuulla. Se on rikkonut perussopimusta ostamalla valtavan määrän jäsenvaltioiden velkakirjoja. Sopimusta on kierretty siten, että velkakirjat ovat olleet jälkimarkkinoilla, kun ne ovat aluksi piipahtaneet jossakin muussa salkussa.

Tämä on nyt estymässä Saksan perustuslakituomioistuimen tekemän päätöksen vuoksi. Tästä syystä euron pelastaminen on siirtynyt neuvoston eli EU:n jäsenmaiden vastuulle. Tähän tehtävään jälleenrakennusrahasto ollaan perustamassa.

Suomen kaltaisen jäsenmaan kannalta katsoen elvytysrahastossa ei ole mitään järkeä.

Olemme kärsineet kovasti korona-viruksen aiheuttamista taloudellisista ongelmista, ja pahin on vasta edessä. Valtiotaloutemme velkaantuu raskaasti ja velkasuhteemme lähestyy kriisimaiden tasoa. Käytämme runsaasti valtion varoja yritysten tukemiseen ja elvytykseen.

Mikä hyötyä meille olisi siitä, että osallistuisimme lisäksi operaatioon, jolla veronmaksajien varoja (aluksi lainattuja) kierrätettäisiin EU:n budjetin kautta? Saisimme paljon vähemmän kuin maksaisimme. EU:ssa päätettäisiin, mihin voimme noita palautuvia varoja käyttää.

Ja kuitenkin kaikki on turhaa. Ennen pitkää euroalue joka tapauksessa hajoaa.

On parasta, että Suomi perustuslakiinsa vedoten torjuu osallistumisensa jälleenrakennusrahastoon.

Suomen tulee kannattaa Vesa Vihriälän ja Päivi Leino-Sandbergin ehdotusta, että elvytysrahastosta tulisi vapaaehtoinen ”halukkaiden koalitio” (Elpymisrahasto, fiskaaliunioni ja EU:n yhteinäisyys).