29
syys
2017
17

On koittamassa globalisaation jälkeinen kausi

Ihmiskunta on siirtymässä uuteen aikakauteen.

Toisen maailmansodan jälkeen alkoi noin neljä vuosikymmentä kestänyt kylmän sodan kausi. Sen aikana Eurooppa ja koko maailma olivat jakautuneet kahteen toisilleen vastakkaiseen leiriin. Läntisessä maailmassa nojauduttiin markkinatalouteen ja edistettiin kansainvälistä vapaakauppaa. Itäisessä rakennettiin valtiojohtoista sosialismia ja toteutettiin siihen liittyvän vaihtokaupan järjestelmiä. Kolmas maailma oli jakautunut kahden muun valtapiireihin.

Kun kylmän sodan kausi noin kolme vuosikymmentä sitten päättyi, sosialistiset järjestelmät romahtivat ja lähes kaikki maailman maat tulivat markkinatalouden ja kansainvälisen vapaakaupan piiriin. Alkoi globalisaatio, jonka puitteissa tavarat, palvelut ja myös pääomat alkoivat liikkua vapaasti. Euroopassa globalisaatio ilmeni myös siinä, että hallitusten väliselle yhteistyölle rakentuneesta yhteisöstä, valtioliitosta, alettiin siirtyä kohti ylikansallista unionia, liittovaltiota, tai jopa yhtenäisvaltiota.

Globalisaatio on tuottanut paljon myönteisiä tuloksia. Monet kehitysmaat ovat päässeet vahvaan talouskasvuun ja tämän ansiosta maailmanlaajuiset köyhyystilastot ovat kaunistuneet. Toisaalta osa kehitysmaista on taantunut ja köyhtynyt. Joissakin niistä nopea teollistuminen ja kaupungistuminen ovat pilanneet elinympäristöä ja synnyttäneet vakavia yhteiskunnallisia ongelmia.

Teollisuusmaidenkin asukkaat ovat päässeet hyötymään globalisaatiosta, kun monien hyödykkeiden hinnat ovat koventuneen kansainvälisen kilpailun ansiosta laskeneet.

Haitat ovat kuitenkin olleet mittavat.

Teollisuusmaissa on menetetty runsaasti työpaikkoja. On syntynyt suuria alueellisia kehityseroja, jotka ovat johtaneet muuttoliikkeisiin maiden sisällä ja niiden välillä.

Tuloerot ovat revenneet suuriksi. Johtavassa asemassa olevien ja huippuasiantuntijoiden palkat ovat kansainvälisillä työmarkkinoilla nousseet voimakkaasti. Suorittavaa työtä tekevien reaaliansiot ovat jopa laskeneet, kun he ovat joutuneet kilpailemaan matalapalkkamaiden työntekijöiden kanssa.

Kansantalouksien ja kokonaisten yhteiskuntien välille on syntynyt kovaa kansainvälistä kilpailua. Tästä syystä korkean elintason maissa on karsittu pienituloisille tärkeitä tulonsiirtoja ja palveluja. Tämäkin on lisännyt tuloeroja ja aiheuttanut laajaa tyytymättömyyttä.

Samalla kun kansalaisten tyytymättömyys on kasvanut, he ovat kokeneet voimattomuutta vaikuttaa oman elämänsä ehtoihin ja tulevaisuuteensa. Valtaa on siirretty liiaksi markkinavoimille ja ylikansalliseen päätöksentekoon.

Globalisaation synnyttämät haitat ovat johtaneet poliittisiin protesteihin monissa vanhoissa teollisuusmaissa. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa molemmissa pääpuolueissa menestyivät parhaimmin ehdokkaat, jotka arvostelivat globalisaatiota. Myös Britannian EU-kansanäänestyksen tulokseen vaikuttivat ratkaisevalla tavalla globalisaation aiheuttamat ongelmat, sekä maailmanlaajuiset että eurooppalaisen yhdentymiskehityksen synnyttämät.

Ainakaan toistaiseksi globalisaation ja ylikansallisen yhdentymisen aiheuttama tyytymättömyys ei ole kanavoitunut varteenotettavaksi poliittiseksi ohjelmaksi ja toiminnaksi. Joitakin johtopäätöksiä on kuitenkin mahdollista vetää.

Kansallisvaltioita on ryhdyttävä vahvistamaan. Niissä kansanvalta kohtalaisen hyvin toteutuu. Sekä Euroopan unionin että Yhdistyneiden Kansakuntien tulee kehittyä itsenäisten kansakuntien yhteistyön suuntaan. Molempien ylikansallisia piirteitä on karsittava.

Globalisaatio on saatava hallintaan. Tähän on olemassa valmiit välineet, kun kaikkialla ryhdytään päättäväisesti toteuttamaan vuonna 2015 YK:ssa hyväksyttyjä kestävän kehityksen tavoitteita. Ihmiskunnan tulee toimia yhdessä köyhyyden poistamiseksi ja ympäristöllisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen toteuttamiseksi. Tavoitteet on toteutettava yhtä lailla sekä kehitysmaissa että kehittyneissä maissa.

Suomessa tämä edellyttää paluuta tehokkaaseen ihmiskuntapolitiikkaan ja itsenäisyyttämme vaalivaan Eurooppa-politiikkaan. Maamme sisäisessä kehityksessä on sekä hillittävä ympäristöä vahingoittavaa keskittymiskehitystä että turvattava maaseudun ja maakuntien elinvoimaisuus. Taloutemme tulee perustaa rikkaisiin uusiutuviin luonnonvaroihimme. Köyhyyden nujertamiseksi on tartuttava tosi toimiin.

 

Paavo Väyrynen