Demokraatti vai republikaani?

Suomalaisia puolueita on vaikea sijoittaa Yhdysvaltain puolu­e­kar­talle.

Suomen Keskustalla oli 1980-luvun lopulla yhteistyötä pohjois­maisten veljes­puo­lu­eiden lisäksi Bulgarian, DDR:n ja Puolan talon­poi­kais­puo­lu­eiden kanssa. Neuvos­to­liiton kommu­nis­ti­seen puolueeseen oli saman­kal­taisia yhteyksiä kuin sosi­a­li­de­mok­raa­teilla.

Puolue halusi laajentaa kansain­vä­listen suhteiden verkostoa hakeutumalla jäseneksi Liberaaliseen Inter­na­ti­o­naa­liin. Tämä ei ollut ideologinen valinta. LI oli jo tuolloin poliittiseen keskustaan lukeutuvien puolueiden laaja yhteen­liit­tymä.

Kun keskusta oli LI:n jäsen, oli luonnollista, että puolueen edustajat liittyivät Euroopan parlamentissa libe­raa­li­ryh­mään, vaikka se oli aatteel­li­sessa mielessä aika kaukana keskustan perinteisestä linjasta. Tuolloin ryhmä oli ELDR, nyt ALDE. Keskusta kuuluu myös ALDE-puolueeseen.

Keskustan kuuluminen euroop­pa­lai­siin liberaaleihin on johtanut osaltaan siihen, että Yhdys­val­loissa on luotu yhteis­työ­suh­teet demok­raat­ti­seen puolueeseen. Suomesta suhteita tähän puolueeseen ylläpitävät myös sosi­a­li­de­mok­raatit.

Yhdysvaltain puoluekartta on enemmän oikealla kuin Suomen. Kokoomuksella on viralliset puoluesuhteet repub­li­kaa­neihin, mutta osa väestä vierastaa puoluetta sen oikeis­to­lai­suuden vuoksi. Myös Perus­suo­ma­laiset kuuluvat samaan puolu­e­per­hee­seen.

Presi­den­tin­vaa­lien yhteydessä puolueiden profiilit korostuivat. Hillary Clinton oli suur­kau­pun­kien liberaalin äänes­tä­jä­kunnan suosikki. Hän puolusti voimakkaasti erilaisten vähemmistöjen oikeuksia.

Ehdokkuudesta kilpailleella Bernie Sandersilla oli vasem­mis­to­lainen linja – hän esiintyi jopa sosialistina.

Donald Trump sai vahvaa kannatusta sekä maaseudulta että pienempien osavaltioiden ja kaupunkien äänestäjiltä. Repub­li­kaa­nisten perusarvojen mukaisesti hän puolusti osavaltioiden oikeuksia ja vastusti vallan keskittämistä Washingtoniin. Nämä teemat ovat lähellä perinteistä keskus­ta­po­li­tiikkaa.

Aatteel­li­silla perusteilla keskustan tulisi ehkä pitää yhteyksiä pikemminkin repub­li­kaa­neihin kuin demok­raat­teihin, mutta nykyiselläkin järjestelyllä on omat perusteensa.