Kansalliseen alue- ja maatalouspolitiikkaan

Maatalouden ja maaseudun vahva puolustaja Sirkka-Liisa Anttila ehdotti äskettäin (24.7.) Suomenmaan palstoilla, että alue- ja maata­lous­po­li­tiikka olisi siirrettävä EU:n jäsenmaiden vastuulle.

Hän perusteli tätä sillä, että rahan kier­rät­tä­minen Brysselin kautta ei ole järkevää ja se aiheuttaa byrokratiaa. Samaa esitti jo viime talvena Mauri Pekkarinen.

Sirkka-Liisa Anttila korosti, että brexit-kansa­nää­nes­tyksen jälkeen pidetyssä EU:n huip­pu­ko­kouk­sessa vastuu unionin uudis­ta­mi­sesta annettiin hallitusten päämiehille. Hän huomautti, että ongelmat ja uudis­ta­mis­tar­peet on helpompi nähdä jäsenmaista käsin.

Sirkka-Liisan kannanotot osuvat asian ytimeen. Brexit-kansa­nää­nes­tyksen tulos on ilmeisesti johtamassa unionin perus­teel­li­seen uudistamiseen. Suomen tulee tässä yhteydessä ajaa tiukasti omia etujaan.

Britannia haluaa ensi sijassa rajoittaa työvoiman vapaata liikkuvuutta. Suomenkin hallitus on ilmoittanut, ettei Britannialla olisi pääsyä sisä­mark­ki­noille, ellei se sitä hyväksy.

Ihmettelen tätä. Suomelle työvoiman vapaa liikkuvuus on aiheuttanut enemmän ongelmia kuin useimmille muille jäsenmaille. Suomen tulisi todellakin pyrkiä neuvot­te­luissa siihen, että alue- ja maata­lous­po­li­tiikka siir­ret­täi­siin takaisin jäsen­val­ti­oiden vastuulle.

EU:n yhteinen maata­lous­po­li­tiikka sopii huonosti Suomen olosuhteisiin. Joudumme maksamaan kohtuuttoman osuuden sen kustan­nuk­sista. Rahoitamme muiden jäsenmaiden maataloutta, minkä lisäksi joudumme maksamaan kansallista maata­lous­tukea. Yhteinen maata­lous­po­li­tiikka vinouttaa maatalouden kehitystä.

Myös alue­po­li­tii­kassa Suomi on nettomaksaja. Ohjel­ma­pe­rus­teinen tuki on tehotonta. Jos saisimme käyttää EU:n alue- ja raken­ne­po­li­tiik­kaan käytettävät varat oman tahtomme mukaan, tulokset olisivat paljon paremmat.

Jos työvoiman liikkuvuutta ryhdytään rajoittamaan, Britannia saattaa pysyä EU:n jäsenenä. Jos alue- ja maata­lous­po­li­tiikka ja myös kalas­tus­po­li­tiikka palautetaan jäsenmaille, Islanti ja Norja saattavat liittyä unioniin. Tällöin Pohjolan yhteisö voisi toteutua EU:n puitteissa.