Tekijöiden oikeudet

Uutta näytelmääni ”Manu ja minä” valmistellessani olen joutunut yllättäviin vaikeuksiin tekijänoikeuksien kanssa.

Viime kesän näytelmässä ”Urho ja hänen kisällinsä” käytin kahdeksaa Ylen arkistomyynnistä hankkimaani videoinserttiä. Niissä esiintyneiltä toimittajilta ei edes kysytty suostumusta klippien käyttämiseen.

Tänä vuonna valitsin viisitoista inserttiä ja sovin niistä maksettavan esityskorvauksen. Videot toimitettiin sovitulla tavalla. Sitten minulle ilmoitettiin, että inserteissä esiintyviltä toimittajilta on vielä pyydettävä lupa niiden käyttämiseen. Tämän piti olla pelkkä muodollisuus, sillä koskaan ei kukaan ollut lupaa evännyt.

Nyt kävi toisin. Useampi toimittaja kielsi kuvansa ja äänensä käyttämisen. Käytyjen keskustelujen jälkeen vain yksi – Hannu Lehtilä – on esittänyt täyskiellon eikä ole suostunut asiasta edes keskustelemaan.

Syntynyt tilanne on todella yllättävä. Toimittajat ovat luovuttaneet tekijänoikeudet Ylelle. Kun aineistoa myydään ulkopuolisille, toimittajat saavat tekijänoikeuksistaan korvauksen. Lisäksi heillä on siis kuulemma oikeus kieltää aineiston käyttäminen.

Meidän on mahdollista käyttää inserttejä, jos leikkaamme pois ne kohdat, joissa toimittaja näkyy ja kuuluu sekä korvaamalla puheosuudet jonkun muun äänellä.

Ylen kannalta tilanne on omituinen. Esimerkiksi haastattelu on kokonaisuus, jossa olennaista on haastattelijan ja haastateltavan vuorovaikutus. Kysymyksessä on journalistinen tuote,  parhaimmillaan jopa taideteos, johon Ylellä on tekijänoikeudet. Se olisi tärveltävä, jos toimittaja kieltää oman osuutensa käyttämisen.

Pulmallinen on tilanne myös ostajan kannalta. Näytelmässäni autenttisilla videoilla on ratkaiseva merkitys. Jos insertit joudutaan leikkaamaan ja korvaamaan puheäänet dubbaamalla, niiden ja koko näyttämötaiteellisen  teoksen arvo kärsii. Uudenkin taiteen tekijöillä pitäisi olla oikeuksia.

Yle ei ole tietääkseni koskaan joutunut tilanteeseen, jossa toimittaja kieltää kuvansa ja äänensä käytön. Jos asiakas kieltäytyy tyytymästä toimittajan päätökseen, Yle voi kieltää jo toimitetun aineiston käytön. Tästä ei kuitenkaan tietääkseni ole ennakkotapauksia. Jos sellainen nyt syntyisi, Ylen arkistomyynti saattaisi olennaisella tavalla vaikeutua.

Minua kiinnostaa selvittää asian oikeudellinen puoli. Voiko ja haluaako Yle kieltää esittämisen, jos toimittajalla ei ole kiellolle pätevää perustetta? Voiko esittämisen kieltää vaikkapa vain vahingon tuottamisen tai kiusan tekemisen tarkoituksessa? Mitä tapahtuisi, jos Ylen mahdollisesti esittämää kieltoa ei noudatettaisi?

Tätä nyt pohdin.

Onneksi valtaosaan ”Manu ja minä” näytelmän inserteistä on myönnetty käyttölupa ja saamme joka tapauksessa aikaan vaikuttavan teatteriesityksen.

Oma lukunsa on MTV. Se kieltäytyy kokonaan luovuttamasta vuoden 1994 presidentinvaalien mediapeliin liittyvää aineistoa. Se on myös kieltänyt kotikoneella nauhoitetun oman aineiston käyttämisen.

Aiomme kiellosta huolimatta käyttää kuvituskuvaa ja haastateltavien antamia vastauksia. Toimittajien kuvaa ja ääntä emme käytä.

Nähtäväksi jää, kuinka MTV tähän reagoi.