Vladimir Putinin pitäisi puhua myös Britannian pääministerin Keir Starmerin kanssa
Eilen saimme tietää, että presidentti Vladimir Putin on ilmoittanut valmiutensa keskustella Venäjän ja Ukrainan välisestä sodasta Ranskan presidentin Emmanuel Macronin kanssa.
Tämä aloite antaa toiveita siitä, että rauhanneuvotteluissa päästään vihdoinkin toden teolla eteenpäin.
Omalta osaltani toivoin Venäjän ja johtavien Euroopan maiden välisen keskusteluyhteyden avaamista jo Iltalehden 7.11. julkaisemassa Vieraskynä-kirjoituksessani ”Halukkaiden koalition tulisi keskustella myös Venäjän kanssa”.
Tämä ajatus sai laajaa julkisuutta sekä kotimaassa että ulkomailla sen jälkeen, kun presidentti Sauli Niinistö muutamaa päivää myöhemmin esitti samaa.
Omassa kirjoituksessani nojauduin tasavallan presidentti Alexander Stubbin jo viime huhtikuussa julkisuuteenkin kertomaan tietoon, että halukkaiden koalitio oli tullut yhteisymmärrykseen siitä, että ainakin jonkun eurooppalaisen johtajan pitäisi olla ”jossakin vaiheessa” yhteydessä Venäjään.
Ensimmäisinä Stubbin mielestä Ranskan tai Britannian piti puhua Putinille, koska nämä maat ovat halukkaiden koalitiossa johtoasemassa.
Halukkaiden koalitio ei ryhtynyt tätä suunnitelmaa toteuttamaan. Aloitteen tekeminen jäi Venäjän ja Vladimir Putinin asiaksi.
Seuraavaksi keskusteluyhteys tulisi avata myös Putinin ja Britannian pääministerin Keir Starmerin välille.
x x x
Kirjoituksessani korostin, ettei keskusteluja ja neuvotteluja ole viisasta jättää vain Donald Trumpin ja Vladimir Putinin välisiksi.
Yhdysvallat ja Venäjä olivat tiettävästi käyneet laajempia keskusteluja turvallisuusratkaisuista, joilla meneillään oleva uusi kylmä sota voitaisiin lopettaa.
Koalition eurooppalaisten jäsenmaiden kannaltakin olisi järkevää tavoitella sellaisia aserajoitus- ja valvontasopimuksia, joilla voitaisiin välttää kaikille osapuolille kalliiksi tuleva ja loppujen lopuksi vaarallinen kilpavarustelu.
Laaja aserajoitusten ja -valvonnan tukema rauhansopimus helpottaisi myös sen turvaamiseen tarvittavia järjestelyjä. Parhaimmillaan tähän riittäisivät ehkä vain YK:n mandaatilla toimivat rauhanturvajoukot ja/tai ETY-järjestön tarkkailijat.
Kuten Alexander Stubb oli ehdottanut, Britannia ja Ranska voisivat olla ne koalition edustajat, jotka voisivat avata keskusteluyhteyden Venäjään.
Kirjoitin, että tämä olisi perustelua senkin vuoksi, että nämä maat ovat YK:n turvallisuusneuvoston pysyvinä jäseninä tasavertaisia keskustelukumppaneita Yhdysvalloille ja Venäjälle.
x x x
YK:n turvallisuusneuvostoa on arvosteltu siitä, että se on epäonnistunut tehtävässään kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.
Tähän arvosteluun yhtyi myös presidentti Alexander Stubb puhuessaan neuvostolle kaikkien Pohjoismaiden puolesta 24. syyskuuta.
”Stubbin mukaan turvallisuusneuvostolla on ollut Ukraina asialistallaan 11:n viime vuoden ajan, mutta neuvosto on saanut varsin vähän aikaan.
Presidentin mukaan Ukrainassa käytävän sodan juurisyy on se, ettei Venäjä noudata YK:n peruskirjaa, vaan pyrkii rikkomaan Ukrainan suvereniteettia. Stubb sanoi ratkaisun tilanteeseen olevan kaksivaiheinen: aselepo ja tätä seuraavat rauhanneuvottelut.
Stubb pyytää neuvostoa käyttämään valtaansa lopettaakseen sodan Ukrainassa.”
Turvallisuusneuvosto on todellakin ollut toimintakyvytön sen vuoksi, että myös sen pysyvät jäsenet ovat olleet eri mieltä vuonna 2014 alkaneista sotatoimista ja niiden juurisyistä.
Tilanne muuttuu olennaisesti, jos saadaan aikaan rauhansopimus, jota kaikki neuvoston pysyvät jäsenet – Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Britannia ja Ranska – tukevat.
YK:n turvallisuusneuvoston kytkeminen rauhansopimuksen aikaansaamiseen ja toimeenpanoon on vahvasti perusteltua, sillä jatkuessaan tämä sotilaallinen kriisi saattaa kärjistyä ja muodostaa laajemmankin uhkan kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle.
