Suomi palasi länsimaiseen journalismiin

Tänään Suomen itsenäisyyspäivänä Helsingin Sanomien Kuukausiliite julkaisi haastatteluni, joka tehtiin kolme kuukautta sitten 2. syyskuuta, syntymäpäivänäni.

Alun perin jutun oli määrä ilmestyä lokakuun alussa ja sitten marraskuun alussa. Luulin jo, ettei sitä julkaistakaan. Tänään, maamme itsenäisyyspäivänä, se on luettavissa.

Sain aikanaan sitaatit tarkistettavikseni. Oikein ovat juttuun kirjatut.

Länsimaisen journalismin periaatteiden mukaisesti Kuukausiliite on pyytänyt asianosaisilta ja asiantuntijoilta kommentteja. Niiden oikeellisuutta voi itse kukin arvioida lukemalla julkaisemiani kirjoja ja kirjoituksia.

Haastattelun lopussa on toimittajan, Teppo Sillantauksen, kommentti. Siinä hän toteaa, että ”Nyky-Suomi olisi kovin toisenlainen, jos Väyrynen olisi saanut päättää”.

x  x  x

Tämä kommentti toi mieleeni Helsingin yliopiston ja UKK-seuran viime torstaina järjestämän paneelikeskustelun, jonka aiheena oli ”Suomi 30 vuotta Euroopan unionissa”.

Aikaisemmin UKK-seura oli järjestänyt EU-jäsenyydestä keskustelun, jonka yhtenä pääalustajana oli professori Kari Hokkanen – EU-jäsenyyden tiukka vastustaja. Hän saattoi myös perustella olleensa oikeassa.

Yliopiston kanssa yhdessä järjestetyssä keskustelussa ei paneelissa ollut yhtään EU-päätöksentekoon osallistunutta jäsenyyden vastustajaa.

Paneelissa mukana ollut Timo Soini oli tuohon aikaan puoluesihteerinä. Hän kertoi vastustaneensa jäsenyyttä kansanäänestyksessä ja olleensa oikeassa.

Aikaa perustelujen esittämiseen ei ollut.

Sen Soini kuitenkin pääsi sanomaan, että Suomen jääminen EU:n ulkopuolelle olisi johtanut siihen, että Ruotsikin olisi jäänyt. Kaikki Pohjoismaat olisivat kuuluneet Euroopan talousalueeseen, ja Euroopan kehitys olisi saanut toisen suunnan.

Kuukausiliitteen haastattelussa pääsin omalta osaltani historiaa tällaisessa kontrafaktuaalisuuden hengessä hieman tarkastelemaan.

x  x  x

Jos Suomi ja Ruotsi olisivat jättäytyneet Euroopan talousalueen (ETA) jäseniksi, olisimme päässeet EU:n sisämarkkinoille, mutta säilyttäneet itsenäisyytemme.

Euroopan kehitys olisi saanut toisen suunnan. Baltian maat ja Varsovan liittoon kuuluneet valtiot olisivat saaneet turvallisuustarpeensa tyydytetyiksi liittymällä Natoon. Nekin olisivat jääneet osaksi Euroopan talousaluetta.

Eurooppaan olisi syntynyt ”samankeskisten kehien” järjestelmä, jossa olisi ollut Saksan ja Ranskan johtama liittovaltioydin. Muut EU:n jäsenmaat olisivat olleet sen ja yhtenäisvaluutan ulkopuolella. Uloimmat kehät olisivat muodostuneet ETA:n jäsenistä.

Tällaisen Euroopan ja Venäjän välille ei olisi syntynyt jyrkkää vastakkainasettelua.

Seuraava valinnan paikka oli vuonna 2008, jolloin Euroopan unionissa ryhdyttiin kehittämään Itäisen kumppanuuden ohjelmaa. Suomikin oli mukana päättämässä, että Venäjä jätetään sen ulkopuolelle. Sitä ei otettu edes tarkkailijaksi.

Tämä ratkaisu kärjisti osaltaan EU-maiden ja Venäjän välisiä suhteita myös Ukrainan sisällä.

Kiista kumppanuuteen kuuluneesta Ukrainan ja EU:n välisestä assosiaatiosopimuksesta johti Maidanin tapahtumiin, sisällissotaan, Krimin valtaukseen ja lopulta Venäjän hyökkäykseen helmikuussa 2022.

Kuten Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on todennut, sota olisi voitu ”diilin” avulla välttää. Neuvotteluihin Suomi ja muut EU-maat eivät kuitenkaan olleet valmiit.

Kun omalta osaltani aikanaan vastustin Suomen jäsenyyttä Euroopan unionissa, mielessäni olivat myös ratkaisun vaikutukset Euroopan tulevaan kehitykseen.

x  x  x

Kun julkaisin elokuussa 2024 viimeisimmän kirjani ”Mitä Suomelle on tapahtunut?”, ennustin, että Donald Trump valitaan Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi.

Ennustin, että Trumpin valinta johtaisi nopeasti sopimukseen, jolla Ukrainan sota saataisiin päättymään.

Ennustin, että tämä johtaisi siihen, että Suomessa palattaisiin länsimaiseen demokratiaan ja tiedonvälitykseen.

Valitettavasti Suomi ja muut Euroopan maat ryhtyivät vaikeuttamaan Donald Trumpin pyrkimyksiä saada Ukrainan sota loppumaan.

Vaikka rauhanteko on viivästynyt, kuluneen syksyn mittaan on ollut merkkejä siitä, että Suomessa oltaisiin palaamassa länsimaiseen journalismiin.

Pidän tänään ilmestynyttä HS:n Kuukausiliitteen haastattelua vahvimpana osoituksena tästä.

x  x  x

Faktantarkistusta voi itse kukin harjoittaa lukemalla kirjani ”Sota vai rauha Suomelle?” (2022) ja ”Mitä Suomelle on tapahtunut?” (2024) ja lukemalla kirjoituksia kotisivuni blogiarkistosta. Teokset ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.

Kirjat voi tilata Pohjanrannan verkkokaupasta.