Miksi Kiina järjestäisi ”ilkeyksiä” Itämerelle?

Viime päivien uutisissa on ollut kaksi Itämeren alueeseen liittyvää aihetta. 

Toinen niistä on tasavallan presidentin viime perjantaina tekemä päätös, että Suomi irtautuu jäsenyydestään Barentsin euroarktisessa neuvostossa.

Toinen on epäily, että kiinalainen rahtilaiva on saattanut katkaista Itämeren kautta kulkevia tietoliikennekaapeleita.

Nämä uutiset eivät näytä millään tavalla liittyvän toisiinsa, mutta välillinen yhteys niillä saattaa olla. 

Molemmat liittyvät Itämeren ja Suomen muuttuneeseen kansainväliseen asemaan.    

x  x  x

Uutisen Suomen irtautumisesta Barentsin euroarktisen neuvoston toiminnasta otin vastaan hyvin murheellisin mielin.

Olin ulkoministerinä perustamassa neuvostoa Norjan Kirkkoniemellä tammikuussa 1993.   

Barentsin neuvoston perustamiseen huipentui työni rajat ylittävän yhteistyön kehittämiseksi itänaapurimme kanssa. Kerron siitä kirjassani ”On muutoksen aika 2” (ss. 105-126).

Tämä työ alkoi jo Neuvostoliiton kanssa. Mihail Gorbatshovin uudistuspolitiikka avasi mahdollisuudet kahdenvälisen lähialueyhteistyön käynnistämiseen.

Vuoden 1992 alussa saatoin allekirjoittaa sopimuksen lähialueyhteistyöstä Venäjän kanssa. Sen esikuvaan perustui Euroopan unionin käynnistämä naapuruusyhteistyö Venäjän ja muiden itäisten kumppaneiden kanssa. 

Monenkeskinen toiminta käynnistyi vuonna 1992 perustetun Itämeren valtioiden neuvoston puitteissa. Seuraavana vuonna perustettiin Norjan aloitteesta Barentsin euroarktinen neuvosto.

x  x  x

Vuonna 2008 käynnistyi päinvastainen kehitys.

Keväällä Naton Bukarestin huippukokouksessa tehtiin päätös Ukrainan ja Georgian jäsenyydestä. 

Kesällä Georgia aloitti sodan Venäjän kanssa. 

Syksyllä EU:ssa käynnistettiin Itäisen kumppanuuden ohjelma, jonka piiriin otettiin Venäjää lukuun ottamatta kaikki entiset neuvostotasavallat. 

Kiista Itäisen kumppanuuden ohjelmaan liittyneestä EU:n ja Ukrainan välisestä assosiaatiosopimuksesta johti vuoden 2014 alussa länsimaiden tukemaan vallankaappaukseen Kiovassa. Alkoi Ukrainan verinen sisällissota.

Helmikuussa 2022 Ukrainan sisällissota johti Venäjän hyökkäykseen. 

Keväällä 2022 Venäjä vetäytyi sekä Itämeren valtioiden neuvoston että Barentsin euroarktisen neuvoston työstä.

Perjantaina Suomi päätti erota Barentsin neuvostosta ensi vuoden lopussa.

Miksi? Haluttiinko varmistaa, että yhteistyö Venäjän kanssa ei sen puitteissa voisi enää koskaan käynnistyä? 

Oliko tämä viisas ratkaisu? Eikö Suomelle ole tärkeää kehittää sekä kahdenvälistä että monenkeskistä yhteistyötä Venäjän kanssa heti kun se on mahdollista? 

Nyt rauhan palautuminen Ukrainaan on jo näköpiirissä. 

Ensi vuonna Suomella on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) puheenjohtajuus. Eikö meidän tulisi nyt liennyttää eikä kärjistää?

Arktisilla alueilla länsimaiden kilpailijana on Kiina, jonka asemaa pohjoisen meriyhteyden kehittyminen entisestään vahvistaa.

x  x  x 

Tästä tulemmekin Kiinan rooliin Itämeren ja Barentsin alueilla.

Suomi ja Ruotsi ovat liittyneet Natoon. 

Samaan aikaan tämä ”Pohjois-Atlantin puolustusliitto” on laajentanut toimintaansa Kiinan lähialueille. 

Vuoden 2022 Naton huippukokouksessa Madridissa olivat tulevien jäsenmaiden Suomen, Ruotsin, Georgian ja Ukrainan edustajien rinnalla kunniavieraina myös Japanin, Etelä-Korean, Australian ja Uuden-Seelannin johtajat.   

Suomen ja Ruotsin jäsenyydestä keskusteltaessa usein korostettiin, että Itämerestä on tulossa Naton sisämeri, jonka kautta voitaisiin tarvittaessa katkaista Venäjän meriyhteydet.

Venäjä on Kiinan strateginen kumppani. Molemmille maille merenkäynnin vapaus on elintärkeää. Kiina on yhä enemmän globaali toimija.

Suurvaltojen toimintaan saattaa liittyä monenlaisia ”ilkeyksiä” vihamielisiä valtioita kohtaan.

Millaisia ilkeyksiä mahtaa Kiinaan kohdistua sen lähialueilla?

Kiinan osalta epäillään nyt jo toisen siviilikäytössä olleen rahtilaivan osallistuneen tihutöihin Itämerellä. Viimeisintä tapausta tutkitaan.  

x  x  x

Suomen hakeutumisella ”uuden kylmän sodan” osapuoleksi on vaikutuksia myös kahdenvälisiin suhteisiimme Kiinan kanssa.

Tästä kirjoitin jo 23.8.2022 julkaisemassani blogissa ”Onkohan meidän rikottava suhteemme myös Kiinaan?”. Se on luettavissa teoksestani ”Sota vai rauha Suomelle?” (ss. 374-377).

”Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys liittyy Yhdysvaltain nykyisen administraation suurvaltastrategiaan.

Strategian mukaan pyritään samaan aikaan ”uusi kylmä sota” yhtäältä Yhdysvaltain johtamien demokraattisten maiden ja toisaalta Kiinan ja Venäjän johtamien autoritaaristen maiden välillä. Kysymys on ennen muuta Kiinan ”patoamisesta”.

Suomi ryhtyi alusta pitäen tukemaan Yhdysvaltain johtaman koalition kovaa pakotelinjaa. Olemme kärsineet pakotteista ja Venäjän vastapakotteista enemmän kuin mikään muu maa.”

Kirjoitin, että Suomella on laajemmat taloussuhteet Kiinan kanssa kuin useimmilla Euroopan mailla. Tämä johtuu paljolti siitä, että puolueettomuuspolitiikan aikakaudella kahdenvälisiä suhteita erityisesti vaalittiin. Toisaalta kauppaa ja talousyhteistyötä vauhdittivat suorat lentoyhteydet.

”Jos Kiinan ja Yhdysvaltain suhteet kärjistyvät pakotetaistelun tasolle, Suomi on yksi eniten kärsivistä maista.”

Suurimpiin tähänastisiin menetyksiin kuuluvat Suomelle elintärkeiden kauko-idän suorien lentoyhteyksien katkeaminen. Finnairin lisäksi tästä koitui mittavia tappioita Finavialle.

Viime kesänä kerrottiin Helsingin hotelli- ja ravintolayritysten vaikeuksista, jotka johtuivat paljolti kauko-idän lentoliikenteen romahtamisesta.

Uhrien joukossa olivat myös Ähtärin eläintarha ja sen pandat Lumi ja Pyry, jotka jouduttiin ennenaikaisesti palauttamaan Kiinaan.

Toivottavasti tätä ei koeta Kiinassa epäystävällisenä tekona.  

x  x  x

Blogissa mainitut teokset ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.

Kirjat ovat tilattavissa Pohjanrannan verkkokaupasta.