Neljä vuotta sitten oltiin lähellä sopimusta, jolla Ukrainan sota olisi saatu päättymään

Julkaisin 15.3.2022 blogikirjoituksen, jossa käsittelin puhelinkeskustelua, jonka tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli käynyt presidentti Vladimir Putinin kanssa. Niinistö oli julkistanut keskustelun sisällön CNN:n haastattelussa.

Noina päivinä julkaisin useita kirjoituksia, joissa palautin lukijoitteni mieleen Ukrainan kriisin vaiheet ja keskustelut sen ratkaisemiseksi. Ne ovat luettavissa teoksestani ”Sota vai rauha Suomelle?” (ss. 118-134).

Olin mukana näissä pohdinnoissa jo 25 vuotta sitten, jolloin tein Euroopan parlamentin ja sen ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä raportin EU:n ja Ukrainan välisistä suhteista.

Vuosina 2007-2011 olin ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä mukana hoitamassa Suomen ja EU:n suhteita Ukrainaan.

Vuonna 2014 palasin keskustelujen etulinjaan, kun tulin jälleen valituksi Euroopan parlamenttiin ja sen ulkoasiainvaliokuntaan.

Kaikissa virkatoimissani ja osallistuessani julkiseen keskusteluun olen tehnyt kaiken mahdollisen rauhan säilyttämiseksi Ukrainassa. Kun maa ajautui sisällissotaan, tein kaiken mahdollisen rauhan palauttamiseksi.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, olen tehnyt voitavani sodan lopettamiseksi.

x  x  x

Tartuin blogissani Sauli Niinistön haastatteluun ja esitin siitä omat kommenttini.

Nojauduin Helsingin Sanomien uutisjuttuun, jonka mukaan Niinistö oli kertonut:

1. Putin haluaa tunnustuksen, että Krim on osa Venäjää.
2. Putin haluaa, että Donbass katsotaan osaksi Venäjää. Putin tulkitsee Donbassin aluetta laajasti – pelkät separatistialueet eivät riitä.
3. Putin haluaa, että Ukraina demilitarisoidaan. Niinistö ei avannut tarkemmin, mitä tämä käytännössä tarkoittaisi. Aiemmin on tulkittu, että Putin tavoittelisi Ukrainan sotilaallisen infrastruktuurin tuhoamista.
4. Ukrainasta tehdään puolueeton maa. Se ei saisi liittyä Natoon tai Euroopan unioniin.

Palautin blogissani mieleen yli seitsemän vuotta aikaisemmin 31.12.2014 julkaisemani kirjoituksen, jossa olin esittänyt ratkaisua Krimin ja Itä-Ukrainan valtiolliseen asemaan.

Kirjoitin tuolloin, että ratkaisuksi voisi tulla Krimin itsenäisyyden osittainen palautuminen ja sen muuttuminen Puerto Ricon kaltaiseksi itsehallintoalueeksi, jolla olisi omat valtiolliset rakenteet. Donbassista voisi puolestaan tulla Ukrainaan kuuluva autonominen alue.

Jotta Ukrainan valtiollinen yhtenäisyys voisi palautua, sen tulisi säilyä sotilaallisesti liittoutumattomana maana.

Krimin alueella voisi olla Puerto Ricon mallin mukainen oma ”kansalliskaarti”, mutta sen ulkoisesta turvallisuudesta vastaisi Venäjä. Tällöin tulisi otetuksi huomioon sopimuksiin perustuva Venäjän oikeus ylläpitää Krimillä laivaston ja ilmavoimien tukikohtia.

Donbassin tulisi kuulua Ukrainan valtioalueeseen, ja maan ulkorajojen tulisi olla sen viranomaisten valvonnassa. Alueella tulisi toteuttaa pitkälle viety sisäinen itsehallinto.

Kommentoin blogissani Putinin Niinistölle kertomia rauhanehtoja:

1. Krimin osalta voitaisiin hakea kompromissia esimerkiksi siltä pohjalta, jota esitin 31.12.2014 julkaisemassani blogissa.
2. Donbassin tulisi kuulua Ukrainaan siten kuin blogissani esitin. Tämä tarkoittaisi käytännössä Minsk II -sopimuksen toteuttamista.
3. Sopimukseen voisi sisältyä aseistusta koskevia rajoituksia sekä Ukrainassa että Krimillä.
4. Tämän Ukraina on Naton osalta jo hyväksynyt. Ukrainalla tulisi kuitenkin olla oikeus liittyä EU:n jäseneksi, kunhan se täyttää jäsenyyden ehdot.

Päätin kirjoitukseni:

”Asian ydin on siinä, että sotatoimet pitäisi saada mahdollisimman pian loppumaan. Kaiken aikaa syntyy valtavaa tuhoa ja kärsimystä, ja pakolaisvirrat paisuvat. Rauhan tekeminen käy yhä vaikeammaksi.

Ukrainalaisten kannalta tilanne on kohtuuton. Johtavista länsimaista heitä yllytetään jatkamaan taistelua, mutta heille ei anneta tarvittavaa aseistusta ja muuta sotilaallista tukea.

Kirjoitukseni tähtää siihen, että saataisiin nopeasti aikaan tulitauko ja päästäisiin neuvotteluihin. Niihin johtavilla länsimailla on suuri vaikutusvalta pakotepolitiikan avulla.

Sotaa ukrainalaisten on vaikea ilman ulkomailta saatavaa tukea voittaa, mutta rauhanneuvotteluissa he voisivat länsimaiden tuella päästä hyvään tulokseen.”

x  x  x

Huhtikuussa 2022 oltiin Turkin johdolla käydyissä neuvotteluissa lähellä sopimusta. Molemmat näyttivät olevan valmiit niihin joustoihin, joista olin vuoden 2014 lopulla kirjoittanut ja jotka olin maaliskuussa 2022 toistanut.

Liikkeellä on ristiriitaisia tietoja siitä, miksi sopimukseen ei päästy.

Parhaimman selvityksen olen lukenut Verkkouutisten sivulta, jolla julkaistiin 16.4.2024 Kaisa Paastelan asiasta laatima juttu.

Paastelan kirjoitus perustui Foreign Affairs -lehden artikkeliin, jossa arvostetut Venäjä-tutkijat Sergei Radtshenko ja Samuel Charap arvioivat osin ennen julkaisemattoman tiedon pohjalta, kuinka lähellä sodan päättyminen oli ja miksi sopimukseen ei lopulta päästy. Tulokset voivat heidän mukaansa olla merkittäviä, kun sotaa tulevaisuudessa yritetään päättää diplomatian keinoin.

Jutun mukaan esillä oli vaihtoehto, jonka mukaan:

”Ukraina olisi julistautunut pysyvästi neutraaliksi ydinaseettomaksi valtioksi ja sen turvallisuuden olisivat taanneet YK:n turvallisuusneuvoston jäsenmaat, mukaan lukien Venäjä, joiden vastuut mahdollisessa hyökkäystilanteessa Ukrainaan olisi kirjattu jopa tarkemmin kuin Naton viidennessä artiklassa.

Huomionarvoista tutkijoiden mukaan on, että tiedonannon mukaan Venäjä ja Ukraina olisivat seuraavan 15 vuoden aikana hakeneet rauhanomaisen ratkaisun Krimin tilanteeseen, vaikka sitä ennen Moskova ei ollut suostunut keskustelemaan niemimaasta lainkaan.

Hämmästyttävää on heidän mukaansa myös se, että tiedonannossa viitataan siihen, että Ukraina voisi edetä kohti EU:n jäsenyyttä ja Venäjä hyväksyä tämän – samoin kuin Yhdysvallat yhtenä Ukrainan turvallisuuden takaajana.”

Miksi keskustelut sitten kaatuivat, tutkijat kysyivät, ja vastasivat:

”Putin on väittänyt, että länsi vesitti sopimuksen, koska halusi heikentää Venäjää. Tutkijoiden mukaan Putinin kärjistys on kaukana totuudesta, mutta lännen suhtautuminen prosessiin kuitenkin oli varsin haaleaa. Neuvotteluiden ei uskottu tuottavan tulosta, koska ratkaisevissa kysymyksissä osapuolet olivat eri linjoilla.

Sen sijaan länsi tehosti sotilaallista tukeaan Ukrainalle ja lisäsi painetta Venäjälle muun muassa kiristämällä pakotteita. Kiovassa huhtikuussa 2022 vieraillut Britannian silloinen pääministeri Boris Johnson tiettävästi sanoi Zelenskyille, että mikä hyvänsä sopimus Putinin kanssa tulee olemaan surkea, eikä sellaiseen kannata suostua.”

On murheellista, että sopimukseen ei keväällä 2022 päästy. Silloin Ukraina olisi vielä saanut hyvin kohtuulliset rauhan ehdot.

Taistelujen jatkuessa Ukrainan asema on heikentynyt ja se edelleen heikkenee.

Nyt vihdoinkin tulisi kaikkien tukea Yhdysvaltain ponnistuksia sodan pikaiseksi lopettamiseksi.

x  x  x

Kirjoituksessa mainittu teos on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta. Kirjoitukset löytyvät kotisivuni blogiarkistosta.

Ukrainassa käytävän sodan taustoista on saatavissa tietoa myös maaliskuussa 2022 julkaistusta Polaris-TV:n Alfa-TV:lle tuottaman Dissidentti-ohjelman jaksosta ”Kestävää kehitystä”. Tässä jaksossa oli määrä käsitellä kehityspolitiikkaa, mutta Ukrainan tilanteen ajankohtaisuus suuntasi Susanna Junttilan kanssa käymäni keskustelun sen taustoihin.

Ohjelma avautuu tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=jb2HJFWMw-o.

Kaikki Dissidentti-ohjelman jaksot löytyvät tästä Youtuben soittolistasta: https://www.youtube.com/watch?v=smViKVC1uNU&list=PLz9VpXZa-bjoCfMS0iX7KDE5ZEcDZ9EHx