Katri Kulmuni on oikeassa – ”menneestä voi myös oppia”
Iltalehti julkaisi 5.3. jutun ”Poikkeuksellinen tilitys keskustan ex-puheenjohtajalta”. Se perustui Katri Kulmunin Facebook-päivitykseen.
Jutun mukaan Katri kirjoittaa julkaisussaan:
”Moni keskustalainen voi vilpittömästi ihmetellä, miten tämän kylmän ja keskittävän hallituspolitiikan aikanakaan me emme ”liho oppositiossa”, kuten sanonta kuuluu. Kysymys on otettava vakavasti.”
”Voi myös pohtia, että onko aiempien vaalitappioiden syitä sittenkään meillä riittävästi perattu. Tuhkassa ei pidä rypeä, vaan mennä pystypäin ja reippaalla mielellä eteenpäin, mutta menneestä voi myös oppia.”
Katri Kulmunin tilitys kosketti minua erityisesti sen vuoksi, että viime aikoina Youtubeen on ladattu äänikirjoina teoksiani, joissa olen menneitä muistellut.
Viimeisenä näistä kirjoista Youtubeen on nyt ladattu vuonna 2020 ilmestynyt teokseni ”Yhteinen vuosisatamme”.
Tällä julkaisulla on paikkansa Katrin ja minun yhteisellä taipaleella.
x x x
Tutustuin Katri Kulmuniin, kun hän oli mukana Lapin Keskustanuorten toiminnassa. Havaitsin, että hän on poikkeuksellisen lahjakas poliitikko.
Vuoden 2010 lopulla pyysin Katrin lehdistöavustajakseni ulkoasiainministeriöön.
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa osallistuin Keskustan vaalityöhön koko maassa. Lapissa tuin Katrin vaalityötä. Hänet valittiin varasijalle.
Itse siirryin ehdokkaaksi Uudellemaalle. Kun Keskustan kannatus romahti, puolueen paikkamäärä putosi Uudellamaalla neljästä kahteen. Kun käytin liian vähän aikaa ja voimiani Uudenmaan vaalityöhön, jäin yllättäen valitsematta.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa olin jälleen ehdokkaana Lapissa ja tulin valituksi. Ääniä Katri sai minua enemmän.
Kun yhteistyömme Katri Kulmunin kanssa käynnistyi, Keskusta oli vuoden 2010 Lahden puoluekokouksessa suistunut perinteiseltä alkiolaiselta linjaltaan.
Vuoden 2015 vaalien jälkeen Juha Sipilän johdolla toteutettu hallitusratkaisu jatkoi sitä poliittista kehitystä, joka oli Lahden puoluekokouksessa käynnistynyt.
Vaalikauden mittaan yritin kaikin voimin muuttaa puolueen politiikan suuntaa. Keväällä 2018 tein vielä vakavan yrityksen voimien kokoamiseksi, mutta epäonnistuin.
Puolueen johdossa tätä yritystä tuki vain vuonna 2016 varapuheenjohtajaksi valittu Katri Kulmuni. Kun yritykseni epäonnistui, erosin puolueesta.
Kun voimien kokoaminen torjuttiin, Keskusta koki vuoden 2019 eduskuntavaaleissa siihenastisen historiansa pahimman vaalitappion.
Vaalitappion jälkeen Juha Sipilä vei Keskustan Antti Rinteen johtamaan punavihreään hallitukseen, ja luopui sen jälkeen puheenjohtajan tehtävästä.
Syksyllä pidetyssä ylimääräisessä puoluekokouksessa puheenjohtajaksi valittiin Katri Kulmuni. Vastaehdokas Antti Kaikkonen hävisi selvin numeroin.
x x x
Katri Kulmunin valinnan jälkeen osallistuin syyskuun lopulla järjestettyyn puolueen veteraanitapaamiseen.
Kommentoin tapaamista 29. tammikuun julkaisemassani blogissa. Kerroin, että ”tapaamisen yhteydessä puheenjohtaja toivoi minun palaavan puolueen jäseneksi. Saman hän oli sanonut aikaisemmin julkisestikin, joskin vähemmän diplomaattisesti.”
Seuraavan päivän blogissani ihmettelin, että julkisuudessa oli syntynyt erikoista keskustelua siitä, mitä Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni Apollonkadun tapaamisessa oli sanonut.
Ilta-Sanomat oli kysynyt Katrilta, millaisia keskusteluja kanssani oli käyty.
Kulmuni oli vastannut, että hänen viestinsä minulle oli ollut sama kuin kaikille muillekin ja kuultu jo julkisuudessakin. Hän kertoi sanoneensa: ”Keskustan nettisivujen kautta voi puolueen jäseneksi liittyä, jos sitoutuu puolueen arvoihin”.
Kirjoitin, että en näe ristiriitaa Kulmunin esittämän ja omani välillä.
Kerroin hieman lisääkin:
”Kun Kulmuni tapaamisen yhteydessä toivoi minun liittyvän puolueen jäseneksi, hän totesi, että se käy helposti nettiyhteyden välityksellä. Hän sanoi, ettei hänellä ole kuitenkaan minulle mitään tarjottavaa.
Lupasin harkita asiaa. Vastasin, että en ollut mitään pyytämässäkään. Lupasin päinvastoin toimia ilmaiseksi puolueen konsulttina. Annoin Kulmunille kolme viimeisintä kirjaani.
Lisäksi puheenjohtaja Kulmuni ilmoitti haluavansa tavata minut kahden kesken. Vastasin olevani tähän valmis. Kutsua ei kuitenkaan ole kuulunut. Siksi päätin konsultoida kirjoittamalla kirjan, kuten eilisessä blogissani kerroin.”
Kirjani ”Yhteinen vuosisatamme” julkaistiin seuraavalla viikolla.
x x x
”Yhteinen vuosisatamme” on pamfletti, kiistakirjoitus. Kerroin siinä kaunistelematta syyt siihen, että Keskustan kannatus oli romahtanut.
Lopuksi kerroin, millaisella aatteellisella ja poliittisella linjalla Keskusta voisi palata suurten puolueiden joukkoon.
Keväällä 2020 näytti Katri Kulmunin johtaman Keskustan tulevaisuus lupaavalta. Liityin taas Keskustan jäseneksi.
Sitten alkoivat vaikeudet. Osallistuminen punavihreään hallitukseen painoi puolueen kannatusta. Julkisuuteen tuli tieto Katrin saamasta esiintymiskoulutuksesta.
Kun sain tietää, että Katri harkitsee syntyneen kohun vuoksi eroamista hallituksesta, neuvoin turhaan häntä jatkamaan ministerinä.
Pian kävi ilmi, että puoluetta vuodesta 2011 johtanut ”joukkue” pyrkii syrjäyttämään Katrin myös puheenjohtajan tehtävästä.
Osallistuin keskusteluun kirjoittamalla 12.6. blogin ”Katri Kulmunin tulee jatkaa puheenjohtajana”.
Puolustin Katrin ratkaisua:
”Näissä oloissa on järkevää, että puheenjohtaja keskittyy puolueen johtamiseen. Puoluetta on eheytettävä ja sen kannatusta kasvatettava. Ensi kevään kuntavaaleissa meillä ei ole varaa uuteen murskatappioon.
Nyt Katri voi keskittyä puolueen johtamiseen. Julkisuudessa hänen tulee voida ottaa etäisyyttä hallituspolitiikkaan. Puoluehallituksen ja sen työvaliokunnan asema puolueen johtamisessa tulee palauttaa sääntöjen mukaiselle tolalle.
Katrin tulee päästä johtamaan sitä pitkäjänteistä aatteellista ja poliittista valmistelutyötä, jolla palautamme yhdessä Keskustan suurten puolueiden joukkoon.”
Omalta osaltani lupasin olevani mielelläni tässä työssä mukana.
Syyskuussa pidetyssä puoluekokouksessa Annika Saarikko syrjäytti Katrin puheenjohtajan paikalta.
x x x
Annika Saarikon johdolla Keskustan poliittinen linja vajosi taas siihen uomaan, johon se oli Lahden puoluekokouksessa asettunut.
Vuoden 2020 lopulla tulin valituksi Keskustan kaksikielisen piirin puheenjohtajaksi ja tulin valituksi sen edustajana puoluehallitukseen.
Kun valmistauduttiin vuoden 2022 Lappeenrannan puoluekokoukseen, päätin asettua puheenjohtajaehdokkaaksi.
En uskonut, että minulla olisi ollut mahdollisuutta tulla valituksi, mutta ehdokkaana pyrin saamaan aikaan keskustelua puolueen linjasta. Tässä osittain onnistuin.
Keskustelua pyrin saamaan aikaan myös siten, että kaksikielinen piiri teki puoluekokousaloitteen puolueen periaateohjelman uudistamiseksi.
Ilokseni Keskustanuoret tukivat aloitettamme. Puoluekokouksen ohjelmavaliokunnassa se sai yksimielisen tuen.
Puoluekokouksen yleisistunnossa puolueen johto kuitenkin vastusti aloitteen hyväksymistä. Epämääräisessä äänestyksessä se hylättiin.
Syksyn puoluevaltuuston kokouksessa puolueen johto yritti sääntöjen vastaisesti estää minun jatkokauteni puoluehallituksessa.
Kevään 2023 puoluevaltuuston kokouksessa tiukennettiin ehtoja, joilla voidaan esittää ehdokkaita presidentinvaaliehdokkaasta käytävään jäsenvaaliin.
Kun kävi ilmi, että minun ehdokkuudellani on riittävä kannatus, päätettiin, että jäsenvaalia ei järjestetäkään.
Syksyn puoluevaltuuston kokouksessa päätettiin, että kaksikielisen piirin puoluetuki lakkautetaan.
Nämä tapahtumat osoittivat lopullisesti sen, että toisinajattelijoilla ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa nyky-Keskustan toimintaan ja politiikkaan. Kaiken tapahtuneen jälkeen erosin puolueesta.
x x x
Katri Kulmuni on oikeassa: menneisyydestä voi oppia.
Kirjassani ”Yhteinen vuosisatamme” kerroin niistä virheistä, joiden vuoksi Keskusta on viime vuosina kärsinyt yli vuosisataisen historiansa pahimmat tappiot. Kerroin myös, millaisella aatteellisella ja poliittisella linjalla puolue voisi nousta jälleen suurten joukkoon.
Vuoden 2019 vaaleissa Keskusta oli kärsinyt siihenastisen historiansa suurimman vaalitappion. Kannatus oli 13,8%, jolla puolue sai 31 kansanedustajaa. Edellisistä vaaleista pudotusta oli 7,3 prosenttiyksikköä ja 18 eduskuntapaikkaa.
Kuluneiden viiden vuoden aikana Keskustan virheet ovat jatkuneet ja pahentuneet.
Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Keskustan kannatus oli 11,3%, mikä oli 2,5% vähemmän kuin edellisissä vaaleissa. Eduskuntapaikkoja tuli vain 23.
Viimeisen Ylen gallup -tutkimuksen mukaan Keskustan kannatus on nyt 13,2%, pudotus edellisestä on 1,1%.
Keskusta ei ole todellakaan ”lihonut oppositiossa”.
Vuoden 2020 konsulttityöni ”Yhteinen vuosisatamme” on edelleen ajankohtainen. Siinä esitetään kestävä tie, jolla Keskusta voisi halutessaan palata suurten puolueiden joukkoon.
x x x
Kirjoituksessa mainitut blogit ovat luettavissa kotisivuni blogiarkistosta.
Siinä mainitut kirjat ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.
Alla olevien linkkien kautta kirjat ovat kuunneltavissa äänikirjana.
Itsenäisen Suomen puolesta (1999)
Huonomminkin olisi voinut käydä (2011)
