Alexander Stubbilla ja minulla taitaa olla ”vivahde-eroja”
Katsoin eilisaamuna tasavallan presidentti Alexander Stubbin haastattelun Ylen Ykkösaamussa.
Jostakin syystä se toi mieleeni tapauksen 1960-luvun lopulta. Silloinen Keskustan puheenjohtaja Johannes Virolainen ajoi opetusministerinä radikaalia korkeakoulujen hallinnonuudistusta ja puoluesihteeri Pekka Silvola sitä vastusti. Kun toimittajat kysyivät Silvolan kommenttia tilanteeseen, hän vastasi: ”Virolaisella ja minulla on vivahde-ero. Virolainen sitä kannattaa ja minä vastustan”.
Julkaisin eilen blogikirjoituksen, jossa kerroin ennakkoon lauantai-iltana Alfa-TV:ssa esitettävästä ”Dosentti debatti” -ohjelmasta. Arto Luukkasen puheenjohdolla keskustelimme siinä Jaakko Iloniemen kanssa aiheesta ”Tuleeko rauha?”.
Kirjoitin, että ohjelman katseluun voisi valmistautua katsomalla ja kuuntelemalla Pohjanranta-keskusteluissa viime sunnuntaina kuullut Pekka Visurin ja Heikki Talvitien alustukset. Mukaan panin linkin myös omaan puheenvuorooni.
Blogini loppuun kirjoitin, että alustukset voivat toimia taustoituksena myös huomiselle Ykkösaamulle, jossa haastateltavana on tasavallan presidentti Alexander Stubb.
Katsomalla Ykkösaamun, ”Dosentti debatin” ja Pohjanranta-keskustelujen taltioinnit jokainen voi itse arvioida, millaisia ”vivahde-eroja” niistä tulee esille. ,
Pekka Visuri: Kansainvälinen järjestelmä murroksessa
Heikki Talvitie: Nato-Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka
Paavo Väyrynen: ETY-prosessin historia ja tulevaisuus
x x x
Otan tässä esille muutamia omia ajatuksiani, joita ”Dosentti debatissa” ja Pohjanranta-keskusteluissa esitin.
Keskustelun lopussa valittelin sitä, että 1990-luvun alun jälkeen Suomen itsenäisyys on jatkuvasti kaventunut. Ensin liityttiin Euroopan unioniin, sitten euroalueeseen ja Natoon.
Otin keskustelussa nämä asiat esille senkin vuoksi, että olin löytänyt MTV:n tallenteen keskustelusta, jossa syyskuussa 1994 väiteltiin Suomen liittymisestä Euroopan unioniin. Siinä olimme Iloniemen kanssa vastakkaisissa joukkueissa.
MTV:n keskustelussa joukkueeseeni kuulunut Jan-Magnus Jansson korosti usein sitä, että Neuvostoliiton hajottua ja YYA-sopimuksen purkauduttua Suomi oli vihdoinkin sanan täydessä merkityksessä itsenäinen maa.
Jansson valitteli syvästi sitä, että tästä saavutetusta itsenäisyydestä oltiin luopumassa liittymällä ylikansallisen Euroopan unionin jäseneksi. Jansson ennakoi, että tämä johtaisi siihen, että Suomi luopuisi myös puolueettomuudestaan ja liittyisi sotilasliitto Natoon.
”Dosentti debatin” lopussa esitin sen toivomuksen, että Suomi voisi jälleen vahvistaa itsenäisyyttään ennen muuta eroamalla euroalueesta. Perusteluna toin esille sen, että euro on juurisyy siihen, että Suomen talouskasvu on jäänyt jälkeen itsenäisen valuuttakurssi- ja rahapolitiikkansa säilyttäneestä Ruotsista.
x x x
Kun keskustelimme rauhan palauttamisesta Ukrainaan, meillä oli Jaakko Iloniemen kanssa samankaltainen näkemys, että tähän kriisiin olisi haettava laajempaa poliittista ratkaisua. Molempien mielessä olivat kokemukset niistä prosesseista, joilla kylmän sodan kausi aikanaan saatiin päättymään.
Omalta osaltani toin sekä Pohjanranta-keskusteluissa että ”Dosentti debatissa” esille sen, että Ukrainan kriisi on ollut Yhdysvalloissa keskeinen poliittinen kiistakysymys. Tämä on Suomessa usein jätetty kokonaan vaille huomiota.
Sotatoimet Ukrainassa käynnistyivät vuoden 2014 alussa, jolloin Kiovassa toteutettiin länsimaiden tukema laiton vallankaappaus. Se johti sisällissotaan Itä-Ukrainassa ja Venäjän toteuttamaan Krimin valtaukseen. Tuolloin elettiin Barack Obaman presidenttikautta, jolloin Joe Biden oli varapresidenttinä vastuussa Ukrainan asioista.
Ensimmäisellä kaudellaan Donald Trump pyrki lieventämään Venäjää vastaan asetettuja pakotteita. Hänen tavoitteenaan oli ”Big Deal”, jossa Yhdysvaltain, Euroopan ja Venäjän kesken syntyisi yhteistyötä, joka loisi vastapainon Kiinan nousevalle mahdille.
Joe Biden puolestaan pyrki omalla presidenttikaudellaan kärjistämään suhteita Venäjään. Hän käynnisti ”uuden kylmän sodan” Kiinaa ja Venäjää vastaan.
Politiikallaan Biden sai aikaan Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan ja sen ajautumisen läheiseen yhteistyöhön Kiinan kanssa.
Donald Trump näyttää palanneen ”Big Deal” suunnitelmaansa. Hän pyrkii hakemaan laajempaa ratkaisua, jolla ”uusi kylmä sota” saataisiin päättymään ja saataisiin aikaan yhteistyötä Yhdysvaltain, Euroopan ja Venäjän välille.
On peräti omituista, että Suomi ja Eurooppa tätä vastustavat.
x x x
Donald Trump on sanonut, että Ukrainassa on meneillään Bidenin sota. Jos hän itse olisi ollut presidenttinä, olisi tehty ”diili”, jolla Venäjän hyökkäys olisi voitu estää.
Tätäkin asiaa ”Dosentti debatissa” kosketeltiin.
Puhuimme siitä, että Venäjä teki vuoden 2021 lopulla Yhdysvalloille ja Natolle ehdotuksia turvallisuuspoliittisista keskusteluista. Ehdotukset tehtiin myöhemmin myös Suomelle ja muille ETYJ-maille. Ne torjuttiin.
Iloniemi sanoi, että ehdotukset olivat mahdottomia, ja ne oli pakko hylätä.
Omalta osaltani toin esiin, että ne olivat pohja ehdotetuille neuvotteluille. Arvelin, että Euroopankin maat joutuvat näistä ”juurisyistä” vielä keskustelemaan.
Tämä asia näkyy tulleen esille Ilta-Sanomissa tänään julkaistussa entisen Suomen Moskovan-suurlähettilään ja ulkoministeriön nykyisen strategiajohtajan Antti Helanterän haastattelussa.
I-S kysyi: Venäjä on vaatinut myös itselleen turvatakuita. Voiko Venäjä yrittää käynnistää Trumpin kanssa uudelleen keskustelua siitä, että Nato ei laajene itään?
Helanterä vastasi: ”Tämä on todella tärkeä kysymys. Kun Venäjä vaati tällaisia turvatakuita ennen helmikuuta 2022, ne vaatimukset liittyivät oikeastaan laajemmin Naton läsnäoloon itäisessä Euroopassa. Ukraina oli tärkeä, mutta ei ainoa asia. En ylläty, jos Venäjä yrittää saada mahdollisissa rauhanneuvotteluissa läpi myös jotain muuta kuin Ukrainaan liittyviä tavoitteita.”
Elämme mielenkiintoisia aikoja.
