Einar Reuter – kuvataiteilija Helene Schjerfbeckin varjossa

Viime viikonloppua Pohjanrannassa vietettiin kulttuurin ja politiikan merkeissä.

Perjantaina järjestettiin luentotilaisuus, jossa käsiteltiin Einar Reuterin monipuolista toimintaa kirjailijana, taidemaalarina ja valokuvaajana. Reuter muistetaan erityisesti Helene Schjerfbeckin ystävänä ja hänen taiteensa tunnetuksi tekijänä.

Viikonloppuna Pohjanrannassa oli vielä esillä näyttely, jossa esiteltiin Onni Ermalan ja Ermalan suvun tuottamaa taidetta.

Onni Ermala oli arkkitehti, joka suunnitteli 1950-luvun alussa mm. Pohjanrannan päärakennuksen, Kemin työväentalon ja Lapin lääninhallituksen virkatalon.

Näyttelyn järjesti Pohjanrantaan Portaanpään kansanopiston rehtori Petri Järveläinen, jonka äiti kuvataiteilija Anita Ermala on Onni Ermalan tytär.

Lauantaina ja sunnuntaina ohjelmassa olivat Pohjanranta-keskustelut, joiden aiheena oli Suomen ulko-, turvallisuus- ja Eurooppa-politiikka.

Lauantain teemana on Eurooppa-politiikka, josta alustivat Kari Hokkanen, Katri Kulmuni, Seppo Hauta-aho ja allekirjoittanut.

Illallisen yhteydessä kuulimme Matti Lackmanin puheenvuoron, jonka teemana oli ”Läskikapina”.

Sunnuntain ohjelmassa olivat Pekka Visurin luento ”Kansainvälinen järjestelmä murroksessa” ja Heikki Talvitien alustus Nato-Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Päätin keskustelut puheenvuorollani, jossa käsittelin ETY-järjestön asemaa ja tulevaisuutta.

Kaikki alustukset tallennettiin, ja ne julkaistaan lähiaikoina Polaris-TV:n kautta.

x  x  x

Ensimmäisenä olemme julkaisseet perjantain ohjelmassa olleen tohtori Tuija Hautala-Hirviojan luennon, jonka aiheen oli Einar Reuter. Hautala-Hirvioja on Lapin yliopiston emerita professori ja Aineen taidemuseon entinen amanuenssi.

Tämän kirjoitukseni otsikko yrittää kertoa siitä, että Reuter tunnetaan yleensä vain Schjerfbeckin ystävänä. Minullekin perjantain luennossa uutta oli, että hänen oma uransa taidemaalarina oli niin ansiokas. Kokonaan uutta oli myös Reuterin laaja ja monipuolinen kirjallinen tuotanto.

Pohjantähti-keskus teki aloitteen luentotilaisuuden järjestämisestä sen vuoksi, että keskuksen toiminnanjohtaja Mikko Lampela oli saanut käsiinsä Einar Reuterin ottamia valokuvia. Ne olivat löytyneet Peräpohjolan Maanviljelysseuran lukitusta kassakaapista.

Metsänhoitaja Einar Reuter oli ollut vuosina 1905–1910 ja 1914–1920 Maanviljelysseuran palveluksessa, ja työnsä yhteydessä hän oli ottanut korkealaatuisia valokuvia. Ne haluttiin esille.

Einar Reuter oli syntynyt Torniossa 7. syyskuuta 1881. Hän asui suurimman osan elämästään Pohjois-Suomessa, loppuvaiheessa Kajaanissa, missä hän kuoli 12.10.1968. Reuter käytti taiteilijanimeä H. Ahtela.

Jo lapsena Reuter kiinnostui kuvataiteesta. Hän ei saanut muodollista opetusta maalaukseen, vaan aloitti itseoppineena harrastelijana.

Reuterin töitä oli ensimmäisen kerran näytteillä vuonna 1906 Suomen taideyhdistyksen kevätnäyttelyssä. Reuter signeerasi työnsä tuolloin vielä omalla nimellään, mutta pian hän siirtyi käyttämään yksinomaan taiteilijanimeä H. Ahtela.

Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Reuter piti vuonna 1919.

Reuter teki useita ulkomaanmatkoja 1910-luvulta alkaen, muun muassa Ranskaan, Saksaan, Italiaan ja Norjaan. Pitkät ulkomaanmatkat olivat mahdollisia vaihtelevien työsopimusten takia. Matkojen vuoksi Reuter tunsi aikansa eurooppalaista nykytaidetta erinomaisesti.

Vuonna 1913 Reuter hankki kokoelmaansa ensimmäiset Helene Schjerfbeckin maalaukset. Nämä teokset tekivät niin suuren vaikutuksen Reuteriin, että hän matkusti maaliskuussa 1915 Hyvinkäälle tapaamaan Schjerfbeckiä. Tästä sai alkunsa heidän pitkäaikainen ystävyytensä ja kirjeenvaihtonsa, jota jatkui Schjerfbeckin kuolemaan saakka 1946.

Ystävyys Helene Schjerfbeckin kanssa säilyi yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Schjerfbeck kirjoitti Reuterille yli 1 100 kirjettä tai postikorttia. Schjerfbeckiä ja Reuteria yhdistivät heidän taidekäsityksensä ja näkemyksensä taidepolitiikasta.

Einar Reuter oli myös tuottelias kirjailija.

Reuterin kirjallinen tuotanto oli hyvin monipuolista. Hän kirjoitti metsätalouden ammattiasioista, laati taide- ja kirjallisuusarvosteluja ja kirjoitti myös kaunokirjallisia teoksia ja runoja. Romaaneissaan hän kuvasi Perä-Pohjolan luontoa ja elämää. Niitä olivat Korven kamppailu (1916) ja Pyhitysvaaran vanha asujain (1918) ja Pohjolan rapsodia (1941).

Erno Paasilinna on luonnehtinut hänen proosatuotantoaan juonellisesti virkeäksi ja kerronnaltaan värikkääksi. Ihmiset on kuvattu humoristisesti ja heidän terveellisiä ja yksinkertaisia elämäntapojaan ihaillen. Maalailevat jaksot syrjättävät aika ajoin tapahtumasisällön.