Juurisyy EU:n ja Suomen vaikeuksiin on euro – Suomen eurojäsenyydestä kansanäänestys

Euroopan komissio julkaisi eilen ehdotuksensa EU:n budjetiksi vuosille 2028-2034. Monet jäsenmaat ovat tyrmänneet sen aivan liian suurena. Näiden maiden joukossa ovat muiden muassa Saksa ja Suomi.

Budjettiehdotuksen suuri korotus johtuu muun muassa siitä, että runsaasti varoja suunnataan puolustukseen ja Ukrainan tukemiseen. Toinen vielä isompi summa varataan EU:n kilpailukyvyn tukemiseen.

x  x  x

Keskustelua EU:n budjetista pitäisi suunnata periaatteellisiin kysymyksiin.

On outoa, että varoja aiotaan suunnata puolustustarkoituksiin. Aluepuolustus ei kuulu EU:n tehtäviin. Puolustukseen liittyvät tehtävät jäsenmaiden tulee hoitaa NATOn puitteissa. Tämä on ollut myös pääministeri Petteri Orpon selkeä kanta.

Ukrainalaisia tulee auttaa. Paras apu on tukea Yhdysvaltain pyrkimyksiä rauhan aikaansaamiseksi Venäjän ja Ukrainan välille.

Heikko kilpailukyky on johtanut siihen, että EU-maiden talouskasvu on ollut paljon hitaampaa kuin Kiinan ja Yhdysvaltojen. Suomi on kokenut pitkän taantuman, joka alkoi kansainvälisestä finanssikriisistä 17 vuotta sitten.

Yhteinen juurisyy EU:n ja Suomen heikkoon taloudelliseen kehitykseen on ollut ja on yhtenäisvaluutta euro.

Kilpailukykyään EU-maiden tulee parantaa korjaamalla ne valuviat, jotka euroalueen muodostamisessa syntyivät. Perusongelmana on, että hyvin erilaisilla kansantalouksilla on yksi yhteinen raha.

x  x  x

Euron olisi pitänyt olla yhteinen raha, jonka rinnalla kansalliset valuutat olisivat säilyneet.

Toinen vaihtoehto olisi ollut EU:n sisäinen eriytyminen.

Tätä ehdottivat saksalaiset asiantuntijat Wolfgang Schäublen johdolla. Hän ehdotti, että euro olisi ollut ainoa raha, yhtenäisvaluutta, vain Saksalle, Ranskalle ja BENELUX-maille. Muut jäsenmaat olisivat käyttäneet euron rinnalla kansallisia valuuttojaan.

Tähän olisi päädytty, jos euroon siirryttäessä olisi noudatettu perussopimusta.

Enemmistö jäsenmaista ei täyttänyt ennalta sovittuja jäsenyysehtoja. Euroon siirtymistä kiirehdittiin joustamalla kriteereistä ja ottamalla mukaan kaikki halukkaat jäsenmaat. Kreikka joutui hieman odottamaan voidakseen ”korjata” talouslukujaan.

Suomi Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön johdolla kiirehti omaa jäsenyyttä ja kannatti tästäkin syystä mahdollisimman laajaa euroaluetta. Suomen piti päästä EU:n ytimeen.

Eurosta tuli väline, jolla EU:ta kehitetään ylikansalliseksi liittovaltioksi. Kun euro on aiheuttanut jäsenmaille ongelmia, ratkaisuja on haettu kiihdyttämällä kehitystä kohti liittovaltiota.

Tähän komissio jälleen pyrkii, kun kilpailukykyä pyritään parantamaan massiivisella yhteisvelalla.

x  x  x

Euroalueen maiden perusongelma on kansantalouksien erilaisuus.

Monille euroalueen maille euro on ollut liian vahva valuutta, mikä on heikentänyt kilpailukykyä.

Saksalle euro on ollut liian halpa. Tämä on johtanut suureen kaupan ylijäämän Yhdysvaltojen kanssa. Tästä Saksaa on rangaistu tavalla, joka on osunut myös muihin EU: n jäsenmaihin.

Suomen erityisongelma on ollut se, että taloutemme rakenteen vuoksi suhdannevaihtelumme ovat poikenneet euroalueen valtavirrasta.

Sama ongelma on ollut Ruotsilla, mutta se on selviytynyt itsenäisen raha- ja valuuttakurssipolitiikkansa ansiosta. Suomen pitkän taantuman kaudella Ruotsin talous ja kansan elintaso ovat nousseet noin kolmanneksella ja julkinen talous on säilynyt terveellä pohjalla.

Jätin jo kymmenen vuotta sitten 16.7.2015 kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa. Kerroin siitä 12.7. julkaisemassani blogissa.

Eilen jätin allekirjoitettavaksi uuden kansalaisaloitteen, jossa toistetaan vaatimus euro-kansanäänestyksestä. Kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa tämän linkin kautta: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15595 .

x x x

Aloitteeseen johtaneisiin tapahtumiin on mahdollista perehtyä lukemalla vuonna 2011 julkaisemani kirjan ”Huonomminkin olisi voinut käydä”. (ss. 106-132, 233-235)

Olen käsitellyt edellisen kansalaisaloitteen vaiheita perusteellisesti kolmessa vuosina 2016-2018 ilmestyneessä kirjassani.

Vuoden 2016 alussa ilmestyneessä teoksessani ”Eihän tässä näin pitänyt käydä” kerron kansalaisaloitteen jättämisestä. (ss. 124-144)

Saman vuoden lopulla julkaisin kirjan ”Kukahan nämäkin sotkut selvittää?”, joka sisältää seikkaperäisin selvityksen aloitteen eduskuntakäsittelyssä kevään 2016 aikana. (ss. 129-163)

Vuonna 2018 ilmestyneessä kirjassani ”Terve Suomi” kerron siitä, kuinka aloite poliittisista syistä ja ilman asiallisia perusteita haudattiin eduskunnan perustuslakivaliokuntaan. (ss. 15-35 ja 246-258)

Kirjat ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta. Teokset ovat ostettavissa Pohjanrannan vastaanotosta. Kirjat voi myös tilata kotiin Pohjanrannan verkkokaupasta.