Suomen jäsenyydestä euroalueessa on vihdoinkin järjestettävä kansanäänestys

Ensi keskiviikkona 16.7. tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun tein Euroopan parlamentin jäsenenä kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa.

Eilen olen jättänyt oikeusministeriön tarkastettavaksi uuden kansalaisaloitteen, jossa jälleen esitetään, että Suomen jäsenyys euroalueessa olisi saatava kansanäänestykseen.

Toivomme, että ministeriö voisi hyväksyä aloitteen niin nopeasti, että se olisi allekirjoitettavissa jo edellisen aloitteen vuosipäivästä lähtien.

Esittelen aloitetta keskiviikkona 16.7. Helsingissä Keskustakirjasto Oodin Regina-salissa klo 15 alkavassa tilaisuudessa.

x  x  x

Kymmenen vuotta sitten tekemämme kansalaisaloite sai tuekseen yli 53 000 kansalaisen tuen, ja eduskunta otti sen käsiteltäväkseen.

Aloite ei kuitenkaan johtanut kansanäänestyksen järjestämiseen.

Keväällä 2016 aloitetta käsiteltiin talousvaliokunnassa, joka antoi siitä mietintönsä. Perustuslakivaliokunta järjesti julkisen kuulemistilaisuuden.

Kun perustuslakivaliokunta ryhtyi syksyllä 2016 käsittelemään aloitetta, sille ehdittiin jo valmistella mietintöluonnos.

Valiokunta päätti kuitenkin, että mietintöä ei laadita. Tämä tapahtui poliittisin perustein. Valiokunnan perussuomalaiset jäsenet eivät halunneet päästää aloitetta täysistunnon äänestykseen, josta pääministeri Juha Sipilä oli tehnyt hallituspuolueiden välisen luottamuskysymyksen.

Muodolliseksi perusteeksi esitettiin, että aloite oli valiokunnan mielestä huonosti valmisteltu. Valiokunta arvosteli sitä, että aloite ei sisältänyt sellaista ”yksiselitteistä ehdotusta kansanäänestyksen toimeenpanosta äänestysvaihtoehtoineen, joka voisi toimia perustana eduskunnan täysistuntokäsittelylle ilman perusteellista valtioneuvostossa tapahtuvaa valmistelua”.

Tämä oli käsittämätön väite. Kysymyksessähän oli nimenomaan toivomusaloite, joka tähtäsi siihen, että eduskunta kehottaisi valtioneuvostoa ryhtymään toimenpiteisiin kansanäänestystä koskevan lain valmistelemiseksi.

Oikeusministeriö oli ennakkoon tarkastanut aloitteen ja todennut sen lain mukaiseksi.

x  x  x

Vuoden 2015 aloitteessamme todettiin, että euroalueeseen kuuluminen oli aiheuttanut Suomelle taloudellista vahinkoa, työttömyyttä ja julkisen talouden pahan alijäämän. Euroopan unionin perussopimusten vastaisesti olimme joutuneet tukemaan vaikeuksiin joutuneita jäsenmaita.

Aloitteen perusteluissa ennustettiin, että euroalueen jäsenyyden jatkuessa Suomi kokee lisää taloudellisia menetyksiä, joutuu mukaan yhä syvempään taloudelliseen yhteisvastuuseen ja menettää yhä enemmän taloudellista ja myös valtiollista itsenäisyyttään.

Kuluneen kymmenen vuoden kuluessa ovat aloitteessa ennakoidut menetykset, uhkat ja riskit toteutuneet. Vuodesta 2008 lähtien kansantaloutemme ei ole kasvanut ja valtiontaloutemme on vaarallisella tavalla velkaantunut. Taloudellinen ja valtiollinen itsenäisyytemme on kaventunut.

Näistä syistä päätimme tehdä uuden kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa.

Kansanäänestyksessä kansalaisille tarjottaisiin mahdollisuus ottaa kantaa siihen, onko Suomen jatkettava jäsenyyttään euroalueessa. Sen yhteydessä olisi kerrottava avoimesti jäsenyyden tähänastiset vaikutukset ja siihen liittyvät tulevaisuuden uhkat ja riskit.

x  x  x

Näiden kahden kansalaisaloitteen tekeminen on ollut erityisen perusteltua sen vuoksi, että Suomi liittyi euroalueeseen perustuslain määräyksistä poiketen ja ilman kansanäänestystä.

Euroopan talous- ja rahaliitosta päätettiin Maastrichtin sopimuksessa. Siihen sisältyi aikataulu vaiheittaisesta siirtymisestä yhtenäisvaluutta euroon.

Sopimuksessa määriteltiin myös kriteerit, joiden tuli täyttyä siinä vaiheessa, kun rahaliiton kolmanteen vaiheeseen vuoden 1999 alussa siirrytään ja yhtenäisvaluutta otetaan käyttöön. Sopimuksen mukaan euroon siirtyisivät kaikki ne EU:n jäsenmaat, jotka täyttävät kriteerit.

Tanska ja Yhdistynyt Kuningaskunta olivat kuitenkin varanneet itselleen oikeudellisen mahdollisuuden jäädä ulkopuolelle. Suomi ja Ruotsi ilmoittivat päättävänsä euroalueeseen kuulumisesta erikseen.

Paavo Lipposen johtama hallitus antoi eduskunnalle 24.2.1998 tiedonannon Suomen osallistumisesta euroalueeseen.

Tiedonanto perustui siihen oikeudelliseen tulkintaan, että Suomen jäsenyys euroalueessa tuli ratkaistuksi siinä yhteydessä, kun eduskunta neuvoa-antavan kansanäänestyksen jälkeen vuonna 1994 hyväksyi Suomen liittymisen Euroopan unioniin.

Tämä tulkinta oli vastoin sitä, että unioniin liityttäessä nimenomaan todettiin, että kuulumisesta euroalueeseen päätetään erikseen. Jopa eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen totesi, ettei hän ollut ymmärtänyt, että kansanäänestyksessä olisi päätetty myös kuulumisesta euroalueeseen.

x  x  x

Hallitus antoi eduskunnalle vain tiedonannon, vaikka eduskunta oli EU-jäsenyyttä käsiteltäessä edellyttänyt, että ”Suomen mahdollisesta liittymisestä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen pohjalta”. Tiedonanto ei ole hallituksen esitys.

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan enemmistö hyväksyi hallituksen oikeudellisen tulkinnan ja sen, että jäsenyys ratkaistiin eduskunnassa tiedonantomenettelyä käyttäen.

Vähemmistöön jääneet kansanedustajat katsoivat, että euroalueeseen liittymisestä olisi tullut järjestää kansanäänestys ja että se olisi tullut ratkaista hallituksen lakiesityksen pohjalta. He esittivät, että samassa yhteydessä olisi tullut muuttaa perustuslakia, koska hallitusmuodon 72§:n mukaan Suomen rahayksikkö oli markka.

Ruotsissa ja Tanskassa liittymisestä euroalueeseen järjestettiin erillinen kansanäänestys.

Vaikka Tanskalla oli sopimuksen nojalla mahdollisuus jäädä pysyvästi euroalueen ulkopuolelle, hallitus vei liittymisen kansanäänestykseen vuonna 2000. Selvä enemmistö hylkäsi jäsenyyden.

Ruotsissa kansanäänestys järjestettiin vuonna 2003. Sielläkin jäsenyys tuli selvin numeroin hylätyksi.

Mielipidemittausten perusteella oli selvää, että Suomessakin euroalueeseen liittyminen olisi hylätty, jos siitä olisi vuonna 1998 järjestetty kansanäänestys.

x  x  x

Kun teimme kymmenen vuoden takaisen kansalaisaloitteemme, euroalueen tulevaisuus oli vaakalaudalla ennen muuta sen vuoksi, että Kreikka oli ajautunut vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin ja muut jäsenmaat olivat joutuneet sitä tukemaan.

Aloitteessamme esitimme painavat perustelut sille, että Suomi irrottautuisi euroalueesta.

Suomi oli kärsinyt yhtenäisvaluutasta enemmän kuin muut kriisimaita tukeneet maat.

Suomen tilanteen osoitti havainnollisesti vertailu Ruotsiin. Kansantaloutemme ovat keskenään hyvin samankaltaiset.

Ruotsilla oli oma valuutta, jonka kurssi oli tarpeen mukaan vaihdellut. Vahvan talouskasvun ansiosta työllisyystilanne oli säilynyt suhteellisen hyvänä ja julkinen talous oli ollut hyvässä kunnossa. Kun Ruotsi ei ollut euroalueessa, sen ei ollut tarvinnut antaa taloudellista tukea kriisimaille.

Euron vuoksi Suomen talouskasvu oli ollut heikkoa ja työttömyys korkealla tasolla. Julkiseen talouteen oli kasvanut paha alijäämä, jonka vuoksi veroja korotettiin samalla kun valtion ja kuntien menoja kovalla kädellä karsittiin. Kriisimaita tukeakseenkin Suomi oli joutunut ottamalla itselleen lisää velkaa.

Ennustimme, että euroalueen jäsenenä Suomen taloudelliset vaikeudet jatkuisivat ja kärjistyisivät.

Euroalueessa Suomi joutuisi mukaan yhä syvempään taloudelliseen yhteisvastuuseen ja osaksi yhä ylikansallisempaa päätöksentekoa.

x  x  x

Vuoden 2015 jälkeen nämä ennustukset ovat toteutuneet.

Vuoden 2008 kansainvälisestä finanssikriisistä alkanut talouden taantuma on jatkunut tähän päivään saakka ja jatkuu edelleen. Tänä aikana Suomen kansantalous ei ole juuri lainkaan kasvanut. Julkisen talouden velka on vuodesta toiseen paisunut ja velkaantumisvauhti on nopeutunut nykyiselle kestämättömälle tasolle.

Taloudellista yhteisvastuuta euroalueen jäsenmaiden kesken on lisätty ja ollaan edelleen lisäämässä.

Kansanäänestyksessä kansalaisille tarjottaisiin mahdollisuus ottaa kantaa siihen, onko Suomen jatkettava jäsenyyttään euroalueessa. Sen yhteydessä olisi kerrottava avoimesti jäsenyyden tähänastiset vaikutukset, ja siihen liittyvät tulevaisuuden uhkat ja riskit.

Jos kansan enemmistö kannattaisi Suomen pysyttäytymistä euroalueessa, se ottaisi vastuun kansantaloutemme ja valtiontaloutemme heikosta kehityksestä ja hyväksyisi maamme kasvavan vastuun muiden euroalueen maiden taloudesta ja itsenäisyytemme kaventumisen.

Jos kansanäänestys sen sijaan johtaisi Suomen eroamiseen euroalueesta, euron rinnalla otettaisiin käyttöön kansallinen valuutta. Tällöin Suomi olisi raha- ja talouspolitiikan suhteen samassa asemassa kuin muut Pohjoismaat. Tämä avaisi mahdollisuuksia pohjoismaisen yhteistyön tiivistämiseen.

x  x  x

Olen käsitellyt edellisen kansalaisaloitteen vaiheita perusteellisesti kolmessa vuosina 2016-2018 ilmestyneessä kirjassani.

Vuoden 2016 alussa ilmestyneessä teoksessani ”Eihän tässä näin pitänyt käydä” kerron kansalaisaloitteen jättämisestä. (ss. 124-144)

Saman vuoden lopulla julkaisin kirjan ”Kukahan nämäkin sotkut selvittää?”, joka sisältää seikkaperäisin selvityksen aloitteen eduskuntakäsittelyssä kevään 2016 aikana. (ss. 129-163)

Vuonna 2018 ilmestyneessä kirjassani ”Terve Suomi” kerron siitä, kuinka aloite poliittisista syistä ja ilman asiallisia perusteita haudattiin eduskunnan perustuslakivaliokuntaan. (ss. 15-35 ja 246-258)

Kirjat ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta. Teokset ovat ostettavissa keskiviikkona Oodin Regina-salin tilaisuudesta ja Pohjanrannan vastaanotosta. Kirjat voi myös tilata kotiin Pohjanrannan verkkokaupasta.