Donald Trump etenee kohti ”Big Deal” -suunnitelmaa – Suomen on sitä tuettava

Eilen oli merkittävä päivä rauhan palauttamisessa Ukrainaan. 

Illalla saimme kuulla, että Ukraina oli Yhdysvaltain edustajien kanssa käymissään neuvotteluissa suostunut ehdoitta välittömään tulitaukoon.

Tämä oli merkittävä käänne. Aikaisemmin Ukraina oli pyrkinyt jatkamaan taisteluja viivyttämällä tulitaukoa ja rauhanneuvotteluja. Se oli myös asettanut tulitauolle ennakkoehtoja.

Seuraavaksi Yhdysvallat odottaa tulitaukoehdotukseensa Venäjän vastausta.

x  x  x

Eilen alkuillasta olin mukana tapahtumassa, jossa keskusteltiin myös niistä juurisyistä, jotka johtivat Ukrainassa käytävään sotaan.

Paasikivi-Seura oli järjestänyt luentotilaisuuden, jossa puhujana oli eläkkeellä oleva saksalainen diplomaatti Hans-Driedrich von Ploetz. Tilaisuuden aiheena oli J. P. Pulkkisen kirjoittama teos ”Diplomaatti – Hans-Driedrich von Ploetzin eurooppalainen odysseia”.

En ole vuosikausiin käynyt Paasikivi-Seuran tilaisuuksissa. Nyt esiintyjä ja aihe olivat erityisen kiinnostavia. 

En aikonut käyttää puheenvuoroa, mutta sain virikkeen siitä, että von Ploetz kertoi olleensa paikalla vuoden 2007 Münchenin talousfoorumissa, jossa Venäjän presidentti Vladimir Putin oli pitänyt paljon huomiota herättäneen puheensa.

Kerroin lukeneeni äskettäin Putinin puheen. Totesin hänen arvostelleen sitä, että Nato oli vastoin heille annettuja lupauksia laajentunut voimakkaasti itään päin. 

Mielestäni puhe ei ollut millään tavalla hyökkäävä. Se oli voimakas vetoomus rauhanomaisen yhteistyön ja aseidenriisunnan puolesta. 

Puhuja ilmaisi yhtyvänsä arviooni.

Jatkoin, että Nato vastasi Putinin vetoomukseen siten, että seuraavana keväänä Bukarestin huippukokouksessa päätettiin hyväksyä myös Georgia ja Ukraina sen jäseniksi. Näistä tapahtumista alkoi se murheellinen kehitys tilanteeseen, jonka keskellä me nyt elämme.

Kysyin von Ploetziltä, olenko väärässä. Hän tokaisi, että olen.  

Bukarestissa ei von Ploetzin mukaan tehty tuollaista päätöstä. Hän kiitteli Angela Merkeliä siitä, että hän oli sen estänyt.

Vastasin, että päätös oli tehty ja että Merkel oli jälkikäteen harmitellut sitä, ettei hän ollut riittävän voimakkaasti sitä vastustanut.

Ilmeisesti von Ploetz huomasi erehtyneensä, kun hän löi asian leikiksi ja ehdotti, että asiasta salissa äänestettäisiin.

Kaivoin kännykästäni Bukarestin päätöksen tekstin ja kävin viemässä sen puhujalle. 

Naton päätöksen 23. kohdassa tervehditään tyydytyksellä Ukrainan ja Georgian pyrkimyksiä tulla sen jäseneksi: ”Olimme tänään yhtä mieltä siitä, että nämä maat tulevat Naton jäseniksi.”

Ensimmäiset askeleet jäsenyyttä kohti päätettiin ottaa jo ennen joulukuun 2008 ulkoministerikokousta, jolla oli valtuutus päättää näiden maiden osallistumisesta toimintasuunnitelmaan jäsenyyden toteuttamiseksi (MAP – Membership Action Plan).

Tilaisuuden jälkeen vaihdoimme von Ploetzin kanssa ystävällisessä hengessä muutaman sanan. 

Edellä kerrottu on katsottavissa tilaisuudesta tehdystä tallenteesta. Tämä osio alkaa kohdasta 1.21.30. 

x  x  x 

Paasikivi-Seuran tilaisuudessa mainitsin maaliskuun 3. päivänä julkaisemani blogin, jossa olin kirjoittanut siitä, mitä Putinin puheen jälkeen tapahtui. 

Keväällä 2008 Bukarestissa pidetyssä huippukokouksessaan Nato vastasi päättämällä avata ovet Georgian ja Ukrainan jäsenyydelle. Kumpikaan ei Naton omien kriteerien mukaan alkuunkaan täyttänyt jäsenyyden ehtoja.

Georgiassa oli 1990-luvun alussa käyty sisällissota, jossa abhaasit ja osseetit olivat irrottautuneet. Etelä-Ossetiassa oli kansainvälisiä rauhanturvajoukkoja, pääasiassa venäläisiä. 

Kesällä 2008 Georgian presidentti Mihail Saakashvili lähetti amerikkalaisten aseistamat ja kouluttamat joukkonsa venäläisten rauhanturvaajien kimppuun. Venäläisjoukot kävivät vastahyökkäykseen ja miehittivät joksikin aikaa osan Georgiaa.  

Naton jäseneksi päätettiin ottaa myös Ukraina, vaikka Krimin niemimaalla oli strategisesti elintärkeä Venäjän laivastotukikohta. 

Vuonna 2014 Ukrainan sisäinen tilanne kärjistyi sisällissodaksi. Kahdeksan vuotta myöhemmin ajauduttiin täysimittaiseen sotaan Ukrainan ja Venäjän välillä. 

x  x  x

Yhdysvalloille rauhan palauttaminen Ukrainaan on osa laajempaa suunnitelmaa. 

Donald Trump pyrkii toteuttamaan nyt sen ”Big Deal” -suunnitelman, jota hän jo ensimmäisellä presidenttikaudellaan tavoitteli. 

Rauhan palautuminen Ukrainaan on ratkaiseva askel etenemisessä kohti uutta kansainvälistä järjestystä. Itse asiassa nyt pyritään palaamaan sen kaltaiseen yhteistyöhön, jota kylmän sodan kauden jälkeen menestyksellisesti toteutettiin. 

Nykyisessä tilanteessa on yhtäläisyyksiä niihin oloihin, joissa Yhdysvallat ryhtyi runsaat viisi vuosikymmentä sitten tukemaan ponnistuksia Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) aikaansaamiseksi.

Yhdysvaltojen oli päästävä irti tuhoisasta Vietnamin sodasta. Suhteita Kiinaan ja Venäjään piti liennyttää. Eurooppaan piti saada vakaa rauhantila. 

Nyt suurvallat käyvät keskinäistä kamppailua teknologian ja talouden aloilla.

Yhdysvaltain pahin kilpailija on Kiina, jonka vaikutusvallan patoamiseksi se pyrkii tiiviiseen yhteistyöhön koko Euroopan, myös Venäjän, kanssa. 

Yhdysvallat pyrkii moninapaiseen maailmaan, jossa se tekee itselleen edullisia ”diilejä” kaikkien muiden kanssa. 

Kiinan kanssakin kilpailu on rauhanomaista, mutta kaiken varalta on sotilaallisia voimavaroja vahvistettava Aasiassa. Siksi vastuuta Naton toiminnasta on siirrettävä eurooppalaisille jäsenmaille.

x  x  x

Yhtäläisyydet menneeseen merkinnevät myös sitä, että Yhdysvallat pyrkii ainakin osittain palauttamaan sitä turvallisuusjärjestystä, joka runsaat viisi vuosikymmentä sitten luotiin ja jota ”uuteen Eurooppaan” siirryttäessä vahvistettiin. Tästäkin Venäjän kanssa ilmeisesti neuvotellaan.

ETYK-prosessissa ja ”uudessa Euroopassa” Suomella oli keskeinen asema rauhan ja turvallisuuden vahvistajana ja kestävän kehityksen edistäjänä. 

Nyt asemamme on pulmallinen, kun maamme asettui Joe Bidenin ajaman ”uuden kylmän sodan” etulinjaan. Yhteydet ja suhteet Venäjään katkaistiin. 

Nyt niitä on ryhdyttävä mahdollisimman nopeasti palauttamaan. 

Aloittaa voisimme avaamalla koeluontoisesti itärajamme henkilöliikenteelle. Ilmeisesti Venäjä on nyt valmis palaamaan siihen vanhaan käytäntöön, että heidän viranomaisensa estävät rajalle pääsyn sellaisilta, joilla ei ole sen ylittämiseen tarvittavia asiakirjoja.