On valmistauduttava ”vapaussotaan”, Suomen itsenäisyyden palauttamiseen
[alkuosa lisätty ja otsikkoa muutettu 4.11.2024 klo 11.50]
Tässä blogissani kerron eduskunnassa tasan 30 vuotta sitten käydystä jarrutuskeskustelusta, jolla päätös Suomen liittymisestä Euroopan unioniin lykättiin Ruotsin kansanäänestyksen yli.
Blogin liitteenä on tammikuussa 2022 Alfa-TV:lle tuotettu Dissidentti-ohjelman jakso ”Taistelu itsenäisen Suomen puolesta”, jossa olin Susanna Junttilan haastateltavana.
Kommentoin ohjelmaa 14.1.2022 julkaisemassani blogissa: https://www.paavovayrynen.fi/2022/01/14/on-valmistauduttava-vapaussotaan/.
Kirjoitin, että kielenkäyttömme oli samaa kuin vuonna 1999 ilmestyneessä kirjassani ”Itsenäisen Suomen puolesta”. Suomen liittyessä Euroopan unioniin kävin ”talvisotaa” Suomen itsenäisyyden puolesta. Euroalueeseen liityttäessä kävin ”jatkosotaa”. Sen jälkeen alkoivat ”vaaran vuodet”, jolloin Suomea on viety osaksi ylikansallista liittovaltiota.
Lopuksi Susanna kysyi, mitä tulee ”vaaran vuosien” jälkeen. Vastasin, että on varauduttava ja valmistauduttava ”itsenäisyystaisteluun”, ”vapaussotaan”. Meidän on ryhdyttävä palauttamaan päätösvaltaa omiin käsiimme.
Kuten Pyhäinpäivänä julkaisemassani blogissa kirjoitin, Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi saattaa avata mahdollisuudet kansainvälisen järjestelmän tervehdyttämiselle.
”On siirryttävä kohti Eurooppaa ja maailmaa, joissa itsenäiset kansakunnat ovat omien arvojensa pohjalta keskinäisessä tasavertaisessa yhteistyössä.”
Tammikuussa 2022 Venäjä ei ollut vielä hyökännyt Ukrainaan.
Suomen Nato-jäsenyydestä kuitenkin keskusteltiin. Tätä blogissani kommentoin.
—
Viime päivinä on tullut kuluneeksi 30 vuotta eduskunnassa käydystä jarrutuskeskustelusta, jolla lopullinen päätös Suomen liittymisestä Euroopan unioniin siirrettiin Ruotsin kansanäänestyksen yli.
Ratkaisevat hetket koettiin Pyhäinpäivän viikonloppuna 1994.
Hallitus oli kiirehtinyt liittymissopimuksen hyväksymistä pakottamalla eduskunnan istumaan yötä päivää.
Lopulta hallitus antoi periksi Pyhäinpäivää seuranneena sunnuntaina, ja lopullinen päätös lykättiin Ruotsin kansanäänestyksen tuolle puolen.
x x x
Prosessi käynnistyi keväällä 1994, jolloin Pohjoismaiden kesken sovittiin EU-kansanäänestysten aikataulusta.
Kaikissa kolmessa maassa – Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa – kansan enemmistö vastusti oman maansa jäsenyyttä. Norjassa vastustus oli voimakkainta ja Suomessa heikointa.
Tästä syystä sovittiin, että Suomen kansanäänestys järjestetään ensimmäiseksi. Tällä tavoiteltiin domino-vaikutusta: meidän tuloksemme piti vaikuttaa Ruotsin ja Norjan äänestyksiin.
Norjassa ja Ruotsissa kansanäänestykset olivat sitovat, Suomessa neuvoa-antava.
Suomessa sopimus olisi perustuslain mukaan tullut hyväksyä vasta vuoden 1995 keväällä valittavassa eduskunnassa.
Kun tiedettiin, että uudessa eduskunnassa sopimuksen hyväksymisen taakse ei olisi ollut mahdollista saada 2/3 määräenemmistöä, jäsenyyden ajajat keksivät menettelyn, jolla silloinen eduskunta voisi hyväksyä sopimuksen, kun se ensin hyväksyttäisiin neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä. Tämän tulkinnan eduskunnan perustuslakivaliokunta äänestyksen jälkeen hyväksyi.
Kansanäänestys toteutettiin 16.10.1994.
Sen jälkeen hallitus yritti saada kovalla kiireellä sopimuksen hyväksytyksi ennen Ruotsin kansanäänestystä.
Ulkoasiainvaliokunnan mietintö valmistui tiistaina 1. marraskuuta, ja se tuotiin eduskunnan täysistuntoon jo samana iltana.
Tästä alkoi erikoinen näytelmä, jossa eduskunta pakotettiin työjärjestyksen vastaisesti istumaan yötä päivää.
Pyhäinpäivä oli lauantaina 5. marraskuuta. Silloin istunto sentään Jumalanpalveluksen ajaksi keskeytettiin.
Sunnuntaina 6. marraskuuta, keskustelun viidentenä päivänä, järki lopulta voitti, mutta vasta myöhään illalla. Silloin puhemies ilmoitti, että liittymissopimuksen lopullinen käsittely siirretään Ruotsin kansanäänestyksen yli.
x x x
Ruotsissa kansalle ei kerrottu, että Suomessa lopullinen päätös on eduskunnan käsissä. Siellä uutisoitiin vain kansanäänestyksen tulos.
Eduskunnan jarrutuskeskustelu oli kuitenkin saamassa Ruotsissa julkisuutta, jonka pelättiin vaikuttavan siellä käytävään kansanäänestykseen. Tämä vaikutti osaltaan siihen, että Suomen jäsenyyden ajajat suostuivat jarruttajien tahtoon, ja päätös lykättiin Ruotsin kansanäänestyksen yli.
Ruotsissa kansan enemmistö vastusti oman maansa jäsenyyttä. Pieni tilapäinen enemmistö kuitenkin hyväksyi sen kansanäänestyksessä. Kansanäänestyksen jälkeen enemmistö oli jälleen pitkään kielteisellä kannalla.
Ruotsin kansanäänestyksen jälkeen eduskunnan määräenemmistö hyväksyi Suomen liittymissopimuksen.
Olen selostanut teoksessani ”Itsenäisen Suomen puolesta” seikkaperäisesti syksyn 1994 tapahtumat ja laajemminkin ne vaiheet, joiden kautta Suomesta tuli EU:n ja euroalueen jäsen.
Paljolta pahalta olisimme välttyneet, jos Suomi ja Ruotsi olisivat jättäytyneet osaksi Euroopan talousaluetta ja muodostaneet sen puitteisiin ”Pohjolan yhteisön”. Tämä ratkaisu olisi vaikuttanut suotuisasti koko Euroopan kehitykseen.
Liittymällä Euroopan unioniin Suomi astui tielle, joka on sittemmin johtanut moniin onnettomuuksiin. Näistä asioista olen kirjoittanut muun muassa blogeissani ”Miksi Suomessa on alhaiset tulot, ankara verotus ja valtiolla raskas velkataakka” ja ”Ovatko Suomen nykyiset arvot materialismi ja militarismi?”.
x x x
Teokseni ”Itsenäisen Suomen puolesta” on luettavissa ja kuunneltavissa äänikirjana kotisivuni kirja-arkistosta.
Syksyn 1994 tapahtumista on mielenkiintoisia videoita:
