Paavo Suomen presidentiksi

Kerrotaan, että Paavo sanoi jo koulupoikana, että hänestä tulee Suomen presidentti. Tosiasiassa tämän ennustuksen esittivät Paavon koulutoverit hänestä penkkareiden yhteydessä kirjoittamassaan kronikassa.

Kun presidentti Urho Kekkonen nimitti Paavo Väyrysen keväällä 1977 ulkoministeriksi Kalevi Sorsan johtamaan hallitukseen, häntä ryhdyttiin pitämään varteenotettavana presidenttiehdokkaana.

Siitä lähtien vastavoimat muissa puolueissa ja myös oman puolueen keskuudessa alkoivat vaikeuttaa hänen poliittista toimintaansa.

Seuraavassa käydään läpi presidentinvaaleja 1970-luvulta lähtien ja esitellään niihin liittyneitä Paavon omia kirjoja ja vaalitoiminnassa käytettyjä esitteitä.

x x x

Vuoden 1978 järjestetyissä presidentin valitsijamiesten vaaleissa Mauno Koivisto sai Helsingissä koko maan suurimman äänimäärän, mutta suhteellisesti laskien vaalien äänikuningas oli Lapissa ehdolla ollut Paavo Väyrynen.

Vuonna 1980 Paavo Väyrynen valittiin Keskustapuolueen puheenjohtajaksi.

Urho Kekkosen sairastumisen vuoksi seuraavat presidentinvaalit jouduttiin järjestämään jo vuoden 1982 alussa. Niihin käytäessä oli pääministerinä toiminut Mauno Koivisto ylivoimainen suosikki.

Vaalien lähestyessä Keskustassa käytiin rajua kilpailua siitä, olisiko puolueen ehdokkaana Ahti Karjalainen vai Johannes Virolainen.

Esillä keskusteluissa oli myös ajatus, että ehdokkaaksi voitaisiin kompromissina asettaa joku kolmas ehdokas, ja valitsijamiesten kokouksessa voitaisiin selvittää mahdollisuudet jommankumman tohtorin valintaan. Yksi mahdollisuus oli, että puolue olisi käynyt vaaleihin puheenjohtajansa johdolla.

Syksyllä Paavo julkaisi kirjan ”Kansallisia kysymyksiä” käytettäväksi puolueen vaalitaistelun yhteydessä. Teosta kirjoittaessaan hän otti huomioon myös oman mahdollisen ehdokkuutensa.

x x x

Heti vuoden 1982 presidentinvaalien jälkeen alkoi ”valmistautuminen” seuraaviin.

Uutta hallitusta muodostettaessa Mauno Koivisto ja Kalevi Sorsa yhdessä KGB:n edustajien kanssa torjuivat Paavon nousun pääministeriksi. Hänet sysättiin syrjään myös ulkoministerin paikalta. Todiste tästä löytyy Juho Ovaskan teoksesta ”Mauno Koiviston idänkortti”.

Sama peli jatkui vuoden 1987 hallitusratkaisun yhteydessä.

Tuolloin valmistauduttiin vuoden 1988 presidentinvaaleihin, joihin Paavo oli asetettu Keskustan ehdokkaaksi vuoden 1986 puoluekokouksessa.

Presidentti Mauno Koivisto mitätöi vuoden 1987 eduskuntavaalien tuloksen ja runnasi maahan Harri Holkerin johtaman sinipunahallituksen. Tämä pantiin Paavon ja hänen tekemänsä ”kassakaappisopimuksen” syyksi. Uhrista tehtiin syyllinen.

Kalevi Sorsan arkistoa tutkinut professori Henrik Meinander on löytänyt todisteet siitä, että Mauno Koivisto torjui keskustajohtoisen hallituksen muodostamisen sen vuoksi, että hän pelkäsi Paavon nousevan pääministerinä hänen vakavaksi kilpailijakseen.

Holkerin hallituksen muodostamisen jälkeen Keskustan ja Paavon henkilökohtainen kannatus romahtivat. Omien keskuudessa esitettiin jo ehdokkaan vaihtamista.

Syksyllä Ouluun kokoontui lähes 10 000 keskustalaista käynnistämään vaalikampanjaa. Seppo Niemelä kirjoitti kampanjaa varten kirjasen ”Paavon aika”.

Syksyllä Paavo ohitti gallupeissa Holkerin, ja voitti hänet suorassa vaalissa. Valitsijamiesten vaalissa Keskusta löi Kokoomuksen. Alkoi Keskustan paluu Suomen suurimmaksi puolueeksi.

x x x

Vuoden 1994 presidentinvaalien edellä Paavo kirjoitti kaksiosaisen muistelmateoksen ”On totuuden aika”.

Kun SDP:n ehdokkaaksi valittu Martti Ahtisaari ”pakeni” ulkomaille, hänen kanssaan ei ollut mahdollista saada aikaan vaalikeskusteluja. Tästä syystä Paavo kirjoitti vielä teoksen ”On muutoksen aika 2”, jossa hän vertaili omaa poliittista linjaansa Ahtisaaren kannanottoihin.

Kari Hokkanen julkaisi vaalitoiminnan tueksi kirjasen ”Ståhlbergista Väyryseen”.

Paavon vaalitoimintaa vaikeutti se, että mukaan lähti kansanliikkeen ehdokkaina myös kaksi muuta keskustalaista – Keijo Korhonen ja Eeva Kuuskoski.

Tästä huolimatta Paavo oli nousemassa vaalien voittajaksi, mutta viime vaiheen mediapeli pudotti hänet toiselta kierrokselta.

Ratkaiseva merkitys oli Venäjän suurlähetystön ulkoministeriölle lähettämällä nootilla, joka koski eräiden äärioikeistolaisten järjestöjen toimintaa.

Vaaleja edeltäneenä iltana MTV päästi järjestöjen edustajan uutisiinsa väittämään, että Paavo oli nootin ”tilannut”. Vaalipäivän tuloksissa Paavon kannatus ennakkoääniin verrattuna suorastaan romahti.

Toisella kierroksella Elisabeth Rehn oli Ahtisaarelle helppo vastustaja.

x x x

Vuoden 2011 eduskuntavaalien edellä Paavo julkaisi teoksen ”Huonomminkin olisi voinut käydä”.

Vuoden 2010 Lahden puoluekokouksessa valittu Keskustan uusi johto oli jo ennen eduskuntavaaleja päättänyt, että puolueen ehdokkaaksi vuoden 2012 presidentinvaaleissa asetetaan Olli Rehn.

Rehn ei kuitenkaan suostunut ehdokkaaksi esivaaliin, joten puoluekokous asetti yksimielisesti Paavon Keskustan ehdokkaaksi.

Presidentinvaalien yhteydessä Paavo julkaisi kirjastaan täydennetyn uusintapainoksen.

Paavo oli pääsemässä toiselle kierrokselle, mutta Pekka Haaviston kannattajien käynnistämä some-kampanja pudotti hänet.

Somessa ja julkisuudessakin väitettiin, että Paavo loukkasi Haavistoa ja seksuaalisia vähemmistöjä, kun hän TV-mainoksessa Vuokko&Paavo muki kädessään sanoi, että talossa tarvitaan ”emäntä”.

Paavon putoaminen toiselta kierrokselta varmisti Sauli Niinistön valinnan.

x x x

Vuoden 2018 presidentinvaalien lähestyessä puolueen johtoryhmä päätti tammikuussa 2016, että Matti Vanhanen asetetaan jo seuraavana kesänä puolueen ehdokkaaksi.

Kesällä 2017 Paavo päätti antaa suostumuksen ryhtyä kansanliikkeen ehdokkaaksi.

Kannattajakorttien keräämistä varten painatettiin esite, jossa Paavon poliittista linjaa vertailtiin Sauli Niinistön linjaan.

Kortit saatiin kerätyksi. Kampanja käynnistyi 6.12. itsenäisyytemme 100-vuotispäivänä.

Vaaleissa Paavo selviytyi neljänneksi, ja hän voitti sekä Matti Vanhasen että SDP:n ehdokkaan Tuula Haataisen.

x x x

Vuoden 2024 presidentinvaalien edellä Keskustan puoluevaltuusto päätti puolueen sääntöjen mukaisen esivaalin järjestämisestä. Vaalin toimittamista varten hyväksyttiin ohjesääntö, jossa ehdokkuuden ehtoja tiukennettiin.

Kun kävi ilmi, että Paavo saa tarvittavan puoluejärjestöjen tuen, puolueen johto ilmoitti, ettei vaalin järjestäminen ole ”automaatio”. Toisin sanoen: puoluehallitus voisi 3.8. päättää, ettei vaalia järjestetä, vaikka siihen olisi ohjesäännön mukaisesti asetettu enemmän kuin yksi ehdokas.

Tämän perusteella Paavo vetäytyi esivaalien ehdokkuudesta ja päätti harkita asettumista kansanliikkeen ehdokkaaksi.

Nyt on käynnistynyt työ tarvittavien kannattajakorttien kokoamiseksi.

x x x

Edellä mainitut Paavon teokset ovat luettavissa hänen kirja-arkistostaan. Osa niistä on myös kuunneltavissa äänikirjana.