27
huhti
2017
4

Radiopakina 27.4.2017

Yksi Lapin radion pakinavuoroni jäi väliin, kun olin karanteenissa sen vuoksi, että olin ehdolla kuntavaaleissa. Halusin olla Keskustan ehdokkaana Keminmaalla, mutta kun puolueen johto ei sitä hyväksynyt, olin ”Terve Helsinki” -liikkeen sitoutumattomana ehdokkaana kristillisdemokraattien listalla Helsingissä. Tulin valituksi.

Vaalikampanjamme pääteema oli aluepolitiikka. Korostimme, että Helsingin tulee keskittyä huolehtimaan nykyisten asukkaidensa hyvinvoinnista sen sijaan, että alueelle pyritään haalimaan satoja tuhansia uusia asukkaita muualta Suomesta ja ulkomailta. Hallituksen ja Helsingin seudun kuntien toteuttama keskittävä metropolipolitiikka tyhjentää Lappia ja muita Suomen maakuntia, kuten äskettäin julkaistu vertailu Ruotsiin ja Norjaan osoittaa.

Merkittävä osa pääkaupunkiseudun asukkaista ajattelee, että väestön keskittäminen Helsingin seudulle lisää elinkustannuksia ja heikentää sekä elinympäristöä että ihmisten turvallisuutta. He ovat sitä mieltä, että liiallista keskittymistä ehkäisevä ja maaseudun ja maakuntien elinvoimaa ylläpitävä aluepolitiikka on heidänkin etujensa mukaista. Kokemus osoittaa, että tälle politiikalle saa vahvaa kannatusta muillakin suurkaupunkialueilla.

Kuntavaalien jälkeen olen taas keskittynyt työhöni Euroopan parlamentissa. Täällä riittää mielenkiintoista tekemistä.

Euroopassa ja koko maailmassa on käynnistynyt syvällinen murrosvaihe. Oma käsitykseni on, että olemme siirtyneet uuteen aikakauteen, jolta ei ole paluuta vanhaan. Kylmän sodan kauden päättymisen jälkeen käynnistynyt globalisaatio ja ylikansallinen yhdentyminen ovat synnyttäneet ongelmia, jotka vaikuttavat kansalaisten arkielämään. Toisaalta ihmiset kokevat, etteivät he voi enää vaikuttaa asioihin, kun liiaksi valtaa on siirtynyt markkinavoimille ja ylikansalliseen päätöksentekoon.

Kansalaiset ovat nousseet kapinoimaan globalisaatiota ja ylikansallista yhdentymistä vastaan. Tämä on näkynyt muun muassa Yhdysvaltain, Ranskan ja Itävallan presidentinvaaleissa, Britannian kansanäänestyksessä ja Alankomaiden parlamenttivaaleissa, joissa kaikissa kansallismieliset voimat ovat saaneet vahvan kannatuksen.

Kansanäänestysten ja vaalien tuloksia pyritään vähättelemään. Kansallismielisten voimien voitot on tulkittu usein tilapäisiksi ja niiden väitetään perustuneen valheelliseen tiedottamiseen. Toisaalta on iloittu siitä, että joissakin maissa kansallismieliset eivät ole vahvasta kannatuksestaan huolimatta nousseet valtaan.

On kuitenkin tärkeää huomata, että kansallismielisten voimien vaikutus on myös välillistä. Esimerkiksi Ranskassa, Alankomaissa, Tanskassa ja Ruotsissa valtapuolueet ovat alkaneet myötäillä kansallismielisten voimien linjaa. Ne ovat alkaneet muun muassa toteuttaa tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa ja vastustaa päätösvallan siirtämistä EU:n ylikansalliseen päätöksentekoon.

Suomessa on käynyt toisin. Kahden jytkyn jälkeen Perussuomalaiset nousi hallitukseen. Tämä ei ole kuitenkaan näkynyt mitenkään käytännön politiikassa.

Eurooppa-politiikassa on jatkettu federalistisella linjalla. Ihmisiä kosiskellaan mahdollisella kansanäänestyksellä EU-jäsenyydestä, mutta kiireellisempää ratkaisua, Suomen eroamista euroalueesta, koskeva kansalaisaloite haudattiin Perussuomalaisten johdolla eduskunnan perustuslakivaliokuntaan. Siitä ei edes puhuta.

Suomen maahanmuuttopolitiikka on ollut entistä liberaalimpaa. EU-maista vain neljään on tullut suhteellisesti enemmän maahanmuuttajia kuin Suomeen. Maamme pakolaiskiintiö on lisäksi suhteellisesti laskien yksi suurimmista.

On ymmärrettävää, että puolueen kannattajat ovat pettyneitä ja kannatus on romahtanut.

Suomen ja muiden maiden kokemukset eivät anna suoraa vastausta siihen, tulisiko kansallismielisten voimien pyrkiä hallitukseen vai vaikuttaa oppositiosta käsin. Se on kuitenkin selvää, että vaikutusvalta perustuu äänestäjien luottamukseen ja kansan kannatukseen.