Petteri Orpoa on tuettava
Hallituspuolueiden välille on syntynyt perustavanlaatuinen talouspoliittinen näkemysero. Pohjimmiltaan kysymys näyttää olevan siitä, tunnustetaanko tosiasiat vai ei.
Valtiovarainministeriö julkaisi joulun alla ennusteensa. Sen mukaan tämän vuoden talouskasvu nousee 1.6 prosenttiin, mutta ensi vuonna jäädään 0.9 prosenttiin. Vuoden 2018 kasvuksi VM ennustaa 1.0 prosenttia.
Ennusteen julkaisemisen yhteydessä VM:n asiantuntijat arvioivat, että valtiontalouden tasapainottamiselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää heikon talouskasvun vuoksi noin kahden miljardin suuruisia lisäleikkauksia tai veronkorotuksia. Valtiovarainministeri Petteri Orpo väläytti jo aikaisemmin tarvetta tuon tasoisiin menoleikkauksiin.
Pääministeri Juha Sipilä ja pääministerin sijainen, ulkoministeri Timo Soini ovat torjuneet lisäleikkaukset. Oppositiokaan ei niitä kannata. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on päinvastoin väläytellyt voimakkaampaa velkaelvytystä.
Leikkaus- ja velkaantumispolitiikalle on vaihtoehto, Suomen irrottautuminen euroalueesta. Siirtyminen omaan kelluvaan valuuttaan ja itsenäiseen raha- ja valuuttakurssipolitiikkaan nopeuttaisi talouskasvua. Tämän ansiosta kansalaisten tulot alkaisivat kasvaa, työllisyystilanne kohentua ja valtiontalous tasapainottua.
Hallitus ei kuitenkaan suostu edes harkitsemaan euroeroa, vaikka Keskusta aikanaan vastusti Suomen liittymistä euroalueeseen ja vaikka Perussuomalaiset ovat kosiskelleet euroeroa kannattavia äänestäjiä. Kummankin puolueen edustajat olivat hautaamassa euroeroa koskevaa kansalaisaloitetta perustuslakivaliokuntaan. Jopa keskustelu euroerosta pyritään siis tukahduttamaan.
Kun Suomen eroaminen euroalueesta ei näytä ainakaan lähiaikoina mahdolliselta, olen pohtinut, olisiko Suomen talouden pelastamiseksi löydettävissä jokin muu tie. Joulukuun 20. päivänä julkaisemassani blogissa (Eläkerahastot elvytyksen välineiksi)ehdotin, että työeläkerahastoja käytettäisiin elvytyksen välineenä alentamalla tilapäisesti sekä työnantajien että työntekijöiden eläkemaksuja.
Kun blogini ei saanut laajempaa julkisuutta, lähetin sen joulun alla sähköpostitse tiedoksi Juha Sipilälle, Timo Soinille ja Petteri Orpolle. Orpo vastasi. Hän lupasi perehtyä ehdotukseeni.
Talouspolitiikassakin kaiken viisauden alku on tosiasioitten tunnustaminen. Tässä Petteri Orpoa on tuettava.
Hallitus on jo tähän mennessä luopunut alkuperäisestä tavoitteestaan valtiontalouden tasapainottamiseksi. Jos valtiovarainministeriön ennusteita ei oteta vakavasti, velkaantumiskierre jatkuu ja pahenee.
Työeläkemaksujen käyttäminen elvytyksen välineenä ei ole uusi ajatus. Siihen turvauduttiin myös 1990-alkun lamasta noustaessa. Nyt eläkemaksuihin tarvittaisiin todella tuntuva määräaikainen kevennys, esimerkiksi niiden puolittaminen. Osa eläkerahastoihin syntyvästä vajauksesta tulisi katetuksi nopeutuvan talouskasvun kautta, loppu rahoitettaisiin vuosien ja vuosikymmenten mittaan kerättävillä maksuilla.
Määräaikaisen maksualennuksen yhteydessä tulisi luoda mm. SAK:n esittämä palkkamalli, joka koostuisi peruspalkasta ja joustavasta lisäosasta. Omalta osaltani ehdotin tätä jo siinä vaiheessa kun Suomi neuvotteli EY-jäsenyydestä.
Kun nykyistä hallitusta muodostettiin, tavoitteeksi asetettiin kunnianhimoinen yhteiskuntasopimus. Monet sanoivat, että se olisi ollut vaihtoehto euroerolle. Neuvotteluissa syntyi kuitenkin vain kilpailukykysopimus, joka elvyttää talouttamme aivan liian vähän ja aivan liian hitaasti.
Nyt on käytävä neuvottelupöytään ja synnytettävä uusi sopimus, joka voisi olla todellinen talouspoliittinen vaihtoehto euroerolle.
Euroerosta ei pidä kuitenkaan luopua. Siinä on kysymys myös Suomen itsenäisyyden palauttamisesta ja puolustamisesta.
