Virheistä maksetaan nyt kova hinta

Maahanmuuttopolitiikassa on tehty pahoja virheitä sekä EU:n tasolla että kotimaassa.

Kun maahanmuutto lisääntyi viime vuoden keväällä Välimeren yli ja Balkanin niemimaan kautta, EU:ssa ei tehty aluksi mitään sen hillitsemiseksi.

Omalta osaltani yritin parhaani mukaan vaikuttaa järkevän maahanmuuttopolitiikan toteuttamiseksi sekä EU:n puitteissa että Suomessa. Olen kertonut tästä seikkaperäisesti kirjassani ”Eihän tässä näin pitänyt käydä”.

 Ehdotin viime vuoden keväällä, että Eurooppaan pyrkivät maahanmuuttajat sijoitettaisiin pakolaisleireille, joita perustettaisiin EU:n ulkopuolelle yhteistyössä naapurimaiden ja YK:n pakolaisjärjestön kanssa. Leireillä selvitettäisiin kenellä on oikeus turvapaikkaan. Myönteisen päätöksen saaneita otettaisiin EU-maihin kiintiöpakolaisina.

Ehdotin tätä Euroopan parlamentissa. Esitin pääministeri Juha Sipilälle ja ulkoministeri Timo Soinille, että Suomi ryhtyisi ajamaan tätä linjaa neuvostossa.

Näihin ajatuksiin ei tartuttu. Leirejä ryhdyttiin perustamaan vasta sen jälkeen kun EU-maihin oli tullut yli miljoona maahanmuuttajaa.

Vuosi sitten käynnistyi maahanmuuttajien virta Ruotsin kautta Suomeen. Tähän vaikutti se, että Lähi-itään, Afrikkaan ja Balkanille oli levinnyt tietoa, että Suomi suhtautuu erityisen myönteisesti turvapaikanhakijoihin. Uutisoinnin kärkenä oli pääministerin ilmoitus, että hän antaa oman asuntonsa pakolaisten käyttöön. Lisäksi turvapaikanhakijoille myönnettävät taloudelliset ja muut edut olivat Suomessa huippuluokkaa.

Kun muuttoliike käynnistyi, Suomessa ei tehty mitään sen hillitsemiseksi. Tornioon perustettiin järjestelykeskus, jonka kautta maahanmuuttajia ryhdyttiin ohjaamaan eri puolille maata.

Syyskuun 20. päivänä kirjoitin blogin ”Järjestys on palautettava”, jossa ehdotin, että Suomen olisi pysäytettävä muuttoliike rajalle. Lähetin blogin tiedoksi pääministeri Sipilälle.

Syyskuun 28. päivänä kirjoitin blogin ”Suomen on palautettava rajavalvonta Tornionjoelle”. Esitin, että Suomi palauttaisi osittain rajatarkastukset, kuten Saksa ja Itävalta olivat jo tehneet.

Lokakuun 5. kirjoitin Sipilälle viestin:

”Miksi rajatarkastuksia ei palauteta? Miksi muita maita parempia etuja ei heti leikata? Maan kansainvälinen maine ei näistä toimenpiteistä kärsisi. Sen sijaan maineemme kärsii siitä, että ihmiset kokevat tilanteen olevan täysin hallitsematon ja protestoivat.”

Sipilä vastasi, että hän selittää työvaliokunnassa. Tähän oli hänen mielestään hyvä syy. Vastausta en saanut, kun en päässyt kokoukseen.

Muuttoliike jatkui voimakkaana siihen saakka, kun Tanskan mitta täyttyi ja se palautti tarkastukset. Ruotsi seurasi perässä.

Jos Suomi olisi palauttanut tarkastukset syyskuun lopulla, Ruotsi ja Tanska olisivat tehneet samoin. Paljolta pahalta olisi vältytty.

Nyt kamppaillaan maahanmuuton aiheuttamien mittavien budjettimenojen kanssa, jotka lisäävät velkaantumista. Suuri huoli on siitä, kuinka maasta saadaan poistetuksi ne, joiden turvapaikkahakemus hylätään.

Virheistä maksetaan kovaa hintaa. Uusia ei pidä tehdä.

Suomen tulee vaikuttaa siihen, että EU:n maahanmuuttopolitiikassa on järkevä linja. Esitykset oman päätösvaltamme siirtämiseksi EU:lle tulee tiukasti torjua.