Välimeren pakolaisongelmaan on saatava kestävä ratkaisu

Euroopan unionissa käsitellään parhaillaan suunnitelmia Välimeren pakolaisongelman ratkaisemiseksi. Esillä ovat pakkokiintiöt pakolaisten jakamiseksi jäsenmaiden kesken ja salakuljettamiseen käytettävien veneiden hävittäminen.

Sana ”pakolainen” on tässä yhteydessä osittain harhaanjohtava. Suurin osa etenkin Afrikasta Eurooppaan pyrkivistä ei pakene väkivaltaa tai vainoa, vaan etsii parempaa elämää. He eivät ole köyhintä väkeä.

Matka maksaa paljon. Lisäksi perhe saattaa kerätä rahaa lähettääkseen Eurooppaan jonkun, joka perille päästyään lähettää rahaa omaisilleen. Nämä rahavirrat ovat kehitysmaille paljon merkittävämpi tulonlähde kuin virallinen kehitysapu.

Järjestelmä houkuttelee lähtemään, sillä perille päässeitä ei palauteta. Matkan vaaroja ei riittävästi tunneta tai lähtijät ottavat tietoisen riskin.

Euroopan unionia vaivaa tässäkin asiassa siilomainen päätöksentekojärjestelmä. Ulko- ja puolustusministerit tavoittelevat sotilaallista ratkaisua veneiden tuhoamiseksi lähtöalueilla. Tähän haetaan valtuutusta YK:n turvallisuusneuvostolta. Humanitaarisista asioista vastaavat kehitysministerit ovat sivussa.

EU:lla on myös taipumus liialliseen itseriittoisuuteen. Euroalueen kriisiä ratkaistaessa Kansainvälisen valuuttarahaston IMF haluttiin jättää kokonaan sivuun. Sen asiantuntemuksesta olisi ollut suuri apu, ja monilta virheiltä olisi vältytty. Nyt en ole havainnut keskusteltavankaan siitä, että YK:n pakolaisjärjestö UNHCR voisi olla hyvä kumppani Välimeren alueen ongelmia ratkottaessa.

UNHCR:n periaate on, että pakolaiset tulisi sijoittaa ensi sijassa naapurimaihin ja yleensäkin lähialueille. Järjestö ylläpitää leirejä, joilta YK:n jäsenmaat ottavat vastaan pakolaisia oman kiintiönsä puitteissa. EU-maista vain puolella on pakolaiskiintiö, ja omamme on suhteellisesti yksi korkeimmista. Suomi voisi kantaa oman vastuunsa olemassa olevan kiintiön puitteissa.

EU:n tulisi pyrkiä yhteistyössä UNHCR:n kanssa siihen, että Välimeren yli Eurooppaan pyrkivät sijoitettaisiin pakolaisleireille. Tällöin laittomasti meren yli pyrkivät voitaisiin ottaa kiinni ja sijoittaa näille leireille. Järjestö selvittäisi leireille tulevien oikeuden turvapaikkaan.

EU-maat ottaisivat pakolaisia vastaan oman kiintiönsä puitteissa. Jäsenmaita voitaisiin houkutella ja painostaa avaamaan oman kiintiönsä. Britannialla, Irlannilla ja Tanskalla sellainen jo on, joten nekin olisivat mukana kantamassa taakkaa ja painostamassa muita samaan.

Yhdysvallatkin olisi saatava kantamaan osansa taakasta. Sen sotilaallinen voimakäyttöhän on olennainen syy syntyneisiin ongelmiin

Esittämäni järjestely olisi aivan muuta kuin komission ehdotus, että Eurooppaan jo tulleita jaettaisiin pakkokiintiöiden avulla jäsenmaihin

Lisäksi tulee tehostaa kehitysyhteistyötä erityisesti niiden maiden kanssa, joista muuttopaineet ovat suurimmat. Olisi myös harkittava, että jäsenmaat myöntäisivät ”vihreitä kortteja” niille, jotka eivät ole oikeutettuja turvapaikkaan.

Paavo Väyrynen